Fiilistelyä mökiltä

Vanha ankkuri saunan seinustalla.

Laituri ilta-aurinkoon.

 Koivu ja järvi.

 Sammaloituneet rantakivet.

Venevaja eli nykyinen puu- ja romuvaja. :)

Päivätorkut auringossa.

Airot saunanseinustalla.

Ihana Nizza

Lähdin heti Juhannuksen jälkeen työmatkalle Nizzaan pariksi päiväksi. Päivät vietin hotellin ikkunattomassa neuvotteluhuoneessa (not so nice!), mutta onneksi tauoilla ehti vähän nauttia kauniista ja ihanasta Nizzan kaupungista (ranskaksi Nice). 

Nizza on Ranskan viidenneksi suurin kaupunki (348 000 asukasta, esikaupunkialueineen lähes miljoona asukasta), mitä turistina ei välttämättä huomaa, kun alue jossa turistit viettävät aikaa on kuitenkin aika pieni. Nizzan alue kuuluu Ranskan Rivieraan ja jatkuun Monacon jälkeen Italian Rivierana.
Rantabulevardi, Promenade des Anglais, on useita kilometrejä pitkä palmujen  ja kukkaistutusten reunustama rantatie.

Nizzassa ja lähes koko Ranskan rivieralla ranta on kivinen, ei hiekkainen. Kivet ovat pyöreitä, "pehmeitä", meren muokkaamia ja siinä pystyy hyvin kävelemään myös paljain jaloin. 

Ranskassa isot rannat on jaettu osiin. Osa rannasta on vain tietyn hotellin asukkaille varattu, jossa on monia palveluita, kuten ravintola tai kahvila, aurinkotuolit- ja varjot, suihkut ja wc:t. Osa rannasta on yleistä, julkista rantaa, jossa ei ole aurinkotuoleja, mutta osassa niistäkin on mahdollista vuokrata aurinkotuoli, mikä ainakin kivisellä rannalla on kivempi vaihtoehto. 

Nizzan keskusaukio.

Näkymä hotellini kattoterassilta, missä kaikki kahvitauot pidettiin, mikä oli oikein ihanaa. Sai nauttia auringosta pienissä, sopivissa erissä.

Nizzan vanhakaupunki on viehättävä, monine pikkukujineen, jotka ovat täynnä kivoja pikkupuoteja sekä ravintoloita ja kahviloita. Talot ovat kauniin värisiä ja hyväkuntoisia ja parvekkeet täynnä upeita kukkaistutuksia.

Ranskalainen ruoka - ah! Tässä ensimmäisen illan mustekala-annos ja lasi Chablista vanhan kaupungin ravintola-aukealla. Ravintola-aukean ravintolat ovat pääosin turistien valtaamia, mutta näin lyhyellä matkalla ei ollut aikaa etsiä muita. Turistiravintoloissa kannattaa aina katsoa listaa, kuinka paljon ihmisiä on jo ravintolassa ja kuinka paljon heistä on mahdollisesti paikallisia. Viimeisenä ilta söin kampasimpukoita persiljavoissa ja nautin lasillisen paikallista (Cotes de Provence) valkoviiniä nimeltään Domaines Ott, Chateau de Selle. Jos suuntaatte alueelle, suosittelen tätä viiniä. Sitä löytyy myös roseena, jota toinkin kotiin tuomisina valtavan juustokassillisen lisäksi. Kaksi iltaa olin isäntien valitsemissa ravintoloissa ja niissä söin kummassakin hyvät kala-annokset. Tuore kala ja 
äyriäiset ovat suosikkejani aina merenrantakohteissa, varsinkin kun saa erityisesti sellaisia kaloja, joita ei saa meillä kotona.

Italialaiset jäätelöt ovat ehkä tunnetumpia kuin ranskalaiset, mutta mielestäni ihan yhtä herkullisia. Mikäpä olisi parempi jälkiruoka kuin lempparini sitruunasorbetti hotellille kävellessä lämpimässä kesäillassa.

Ensikesän lomasuunnitelmat ovat jo mielessä - suuntana Ranskan ja Italian Rivierat!

Kartanoelämää ja historian havinaa

Vanhoille kartanoille vie aina upeat vanhojen puiden reunustamat tiet, kuten tällekin kotimme lähistöllä olevalle kartanolle. Kaukaa katsottuna kartano näytti ensin puusta rakennetulta, mutta kun ensimmäisen kerran kävelin siitä ohi, niin hämmästyksekseni se olikin rakennettu kivestä.

Tiheä latvusto.

Kyltti kartanon seinässä: 

Suomen-pojat 

Jatkosodassa 1941-44 taisteli suomalaisten rinnalla 3400 virolaista vapaaehtoista. Pääjoukko tuli Suomeen veneellä syksyllä 1943. Heidät huollettiin ja otettiin Suomen armeijan palvelukseen täällä Jollaksen kartanossa. Suomen-pojat taistelivat kunniakkaasti Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta.

Och samma på svenska.

Tällä hetkellä kaupunki etsii toimijaa kartanolle, joka jatkaisi yksityistilaisuuksien pyörittämistä siellä. Aiemmin se on ollut kaupungin järjestöjen virkistyskäytössä, mutta sitä on voinut myös vuokrata yksityisesti juhlakäyttöön.

Jollaksen historia alkaa varsinaisesti vuodesta 1798. Tällöin leskirouva Catarina Armfeltin pahoin velkaantunut yhden manttaalin suuruinen rälssisäteri jaettiin neljään osaa. Jollaksen kartanon omistivat 1900-luvun alussa varatuomari Victor Tavaststjerna ja hänen veljensä Alarik Tavatstjerna, hän hallitsi myös Jollas-Östergårdia ja siirsi omalle alueelleen vanhan Jollaksen päärakennuksen. Vuonna 1919 Jollas-Westergårdiin valmistui uusi Robert Tikkasen piirtämä rakennus. Päärakennuksen edessä, nykyisen nurmikentän paikalla, oli aikanaan myös puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema muotopuutarhasommitelma. Kartanoa ympäröivässä puistossa kasvaa vanhoja saarnia, vaahteroita ja lehtikuusia ja Saunalahden pohjukassa rantaan viettävässä rinteessä on omenatarha.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja nyt kun olemme muuttaneet uudelle asuinalueelle, on kivaa ja mielenkiintoista etsiä tietoa alueesta. Historian havinaa!

Juhannuksemme

Juhannuksen viettoon lähdimme juhannusaattona, automatkan jälkeen matka jatkui veneellä. Olipa ihana päästä merelle! Tätä juhannusta olimme odottaneet erityisesti, koska tapaisimme lähes vuoden jälkeen ystävämme jotka asuvat ulkomailla. He olivat nyt tulleet tänne kesän viettoon ja kutsuneet heti muutaman ystäväpariskunnan kesäpaikkaansa juhlistamaan keskikesän juhlaa.

  
Isäntäväen hyvien tuntien, tiesimme että perille päästyä alkaa heti mahtavat tarjoilut ja kaikki on valmiina. Ohjelmassa oli tiedossa rentoa oleilua, seurustelua, herkuttelua, jäätelön ja marengin tekoa, yhdessä kokkailua, saunomista, uimista...

Kreikkalaistyylinen lounas.

Aurinkoa ja skumppaa.

Saariston luontoa.

Muutama sisustuksen yksityiskohta.

 Lisää herkkuja...

 Juhannuspäivän kalapöytä.

 Lounaan jälkeinen lepotauko aurinkotuoleissa...

Paljussa nautittiin kuplivaa...

 Yöpalaksi heidän uudessa pizzauunissa ekan kerran tehtyä pizzaa...

Kaikista herkuista ja puitteista huolimatta parasta olivat ystävät ja ihanat keskustelut ja naurut!

Mistä on kesä tehty?

Kirsikoista.

 Rantahietikoista.

Niittykukista.

Pyöräretkistä.

Metsämansikoista.

 Aurikotuolista ja kesäpokkarista.

Tikanheittokisasta mökillä saunaa lämmittäessä.

Kylmästä valkoviinistä ilta-auringossa.

Ja joskus myös lämmittävästä takkatulesta ja monesta muusta asiasta.

Hauskaa ja rentouttavaa Juhannusta! Nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta, vaikka sää ei taida suosia tänäkään Juhannuksena.