Latva-artisokkaa voisulan kera

Viime lauantai-illan herkkuna nautimme latva-artisokkaa voisulan kera, ohjeen löydät täältä, jos innostut kokeilemaan - helpompaa kuin osaisi kuvitellakaan.

Varaslähtö

Nyt tuli kyllä otettua varaslähtö glögittelyn suhteen, yleensä ekat glögit ollaan juotu perinteisesti rosvapaistiviikonlopussa, mutta jotenkin oli eilen sellainen fiilis, että lämmin juoma tekisi hyvää ja niinhän se tekikin kaupungilla ja Kiasmassa kulkemisen jälkeen ja maistuihan se tyttären leipoma joulutorttu kieltämättä hyvältä Blossan kanssa! Tästä se alkaa pikkuhiljaa, se odotus...

Lempeää sunnuntaita!

ps. Blossat on mun lempiglögejä, niin tämänkin vuotinen, vaikka niissä ei ole aina niin voimakkaana niitä perinteisiä joulunmakuja

Pahan jälkeen

Pahan jälkeen - on pakko tulla jotain hyvää. Mitä tapahtuu elämää ravisuttaneen tapahtuman jälkeen? Voiko pahan antaa anteeksi?

Pahan jälkeen -näyttely kertoo selviytymisestä. Se tuo esiin ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi vaikean kokemuksen mutta eivät ole suostuneet heille tarjottuun uhrin rooliin. Sen sijaan heistä on tullut aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään.

Olen seurannut Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin dokumentteja, osia on kaiken kaikkiaan kahdeksan, osa nähtävissä vielä ilmaiseksi Ruudun kautta, osa muuttuu tietyn ajan jälkeen maksullisen Ruutu+ -kanavan kautta katsottaviksi. Juuri nyt on vielä nähtävissä neljä jaksoa, ensimmäinen on jo muuttunut maksulliseksi, mutta hyvin ehdit vielä katsomaan. Näihin dokumentteihin liittyy myös näyttely Kiasmassa, jonka kävin eilen katsomassa ystäväni kanssa. Tilaisuudessa oli paikalla myös Meeri Koutaniemi kertomassa hänen ja Armanin reissuista ympäri maailman tehdessään dokkareita eli tilaisuus oli näyttelyn taitelijatapaaminen. Kun Meeri kertoi kuvista, henkilöistä niiden takana, matkoista, ajatuksistaan ja mitä tästä eteenpäin, sain niin paljon enemmän irti sekä dokkareista että hänen kuvistaan. Suosittelen minkä tahansa näyttelyn taitelijatapaamisia, jos sellaisen bongaa ja on mahdollista mennä. 

Ensin mietin että onko dokkarit ja kuvat ja kertomukset liian rankkoja, liian synkkiä, ahdistavia, mutta kävikin täysin päinvastoin. Niistä sai voimaa, uskoa parempaan, toivoa, ja että pahankin jälkeen elämä voi jatkua ja olla ihan hyvää. Pahan jälkeen antoi myös perspektiiviä omille, pienille, suurilta tuntuville ongelmille. Elämä ottaa, mutta myös antaa. 

Hieman synkästä aiheesta huolimatta, ihanaa viikonloppua, nautitaan taiteesta eri tavoin.

ps. olen hankkinut Museokortin, jolla pääsee ympäri Suomen moniin museoihin ja näyttelyihin sisään, niin monta kertaa kuin haluaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä seuraavan näyttelyyn...

Kanttarellipastaa

Satokausiruokaa - ihanan kanttarellipastan ohje ruokablogissani!

Talventörröttäjät

Lauantaina iltapäiväkävelylenkillä Lucan kanssa keräsin muutaman pihlajanoksan ja talventörröttäjän. Sää oli jo aika viileä, ja taisikin olla ensimmäistä kertaa pipo päässä lenkillä. Laitoin oksat kirkkaaseen lasimaljakkoon parvekkeen pikkupyödälle valkoista seinää vasten, pääsevät siinä oikeuksiinsa aika kivasti, vai mitä? Samalla sytyttelinkin jo lyhtyihin kynttilät ja istuskelin parvekkeen sohvalla ihastelemassa kivaa ja tunnelmallista näkymää, kukapa muu seuranani kuin Luca-herra. Takkaa emme ole vielä kotona tänä syksynä poltelleet, vähän olisi tehnyt mieli, mutta päätin lykätä sitä vielä vähän eteenpäin ja laitoin vain takan edustalle muutaman tuikun palamaan. Luonnonmateriaaleilla on kiva sisustaa, parvekkeelta niitä löytyykin nyt aika paljon havujen ja oksien lisäksi kiviä Ahvenanmaalta. 

Tunnelmallista sunnuntaipäivää!

Allas Sea Pool ja Helsingin hajut

Kenties tämän viikon rauhallisin hetki on käsillä juuri nyt: teekupponen nautittu kynttilän valossa, aamiainen syöty perheen kanssa lehden rapistessa ja koiran tuoksuessa raikkaalta syysilmalta jaloissa pöydän alla. Tämä viikko on ollut yhtä hulinaa ja menoa, mutta kivaa sellaista ja olen joka hetkestä nauttinut. 

Torstaina meillä oli taas NaistenLöyly -porukan kanssa saunailta ja tällä kertaa suuntasimme Allas Sea Poolille saunomaan ja uimaan. Kävellessäni kaupungin halki nappasin muutaman kuvan, jotka voisivat olla mistäpäin Eurooppaa tahansa. Kameran linssin läpi näkee kotikaupungin niin uudella tavalla!

Allas Sea Pool on kyllä niin keskeisellä paikalla Helsinkiä kuin vaan voi olla. Kaikki kaupungin maamerkit näkyivät sinne hienosti ja tuntuihin se hassulta ajatukselta että presidenttimme voisi nähdä meidät uimassa, jos sattuisi linnassaan juuri olemaan. Saunoja oli kolme, yksi sekakäytössä, naisten saunan ikkunasta aukesi näkymä merelle valkoisten laivojen satamaan. Altaita oli myös kolme: yksi lapsille, yksi merivesiallas (10 astetta torstaina) ja lämmin (27) allas ratoineen. Osa meistä kävi pulahtamassa merivesialtaassa ja siitä olikin kiva sitten solahtaa lämpimään altaaseen ilta-auringon säteisiin. Tykkäsimme kaikki enemmän tästä kuin Löylystä, jossa kävimme alkusyksystä. Saunomisen ja uimisen jälkeen söimme mehevät ja runsaat salaatit paikan kahvilassa. Keskustelut liikkuivat kaikesta maan ja taivaan välillä, tällä kertaa meitä oli paikalla kuusi naista, ryhmämme kokonaisvahvuuden ollessa yksitoista.

Kotiinpäin lähdettäessä poikettiin vielä Helsingin Kaupungin Museossa Haju -näyttelyn avajaisissa. Paremmalla ajalla sinne vielä uudelleen, tutustumaan kunnolla koko museoon! Miltä Sinun kotikaupunkisi tuoksuu? Helsinki tuoksuu mereltä, rautatieltä, metsältä, metrolta, Linnanmäeltä, kahvilta - minun nenääni.

Nämä ystävien kanssa vietetyt hetket ovat kyllä arjen suola ja ihanuus! Seuraavat kaksi saunatapaamista onkin jo loppuvuodelle buukattu, kivaa siis tiedossa ja molemmat uusia saunoja, joissa en ole käynyt. 

Syksyistä viikonloppua teille kaikille!

Suuntana kaakko vai itä?

Mietin tässä monenkin asian suuntaa elämässä, mihin suuntaan sitä lähtisi menemään: eteenpäin suoraan vaiko koukkaisiko sitä vasemmalle vai oikealle, taaksepäin meno ei ole kuitenkaan vaihtoehto. 

Olen myös pitkään jo pohtinut mihin suuntaan lähden viemään blogejani ja millä panostuksella. Mitkä aiheet ovat niitä joista haluan ja osaan kirjoittaa? Mitä tarjottavaa minulla on blogeissani, mitä ei muilla olisi? Millä erotun? Millä saan lukijat palaamaan ja mielenkiinnon pysymään yllä? Panostanko myös instagramiin ja facebookin blogieni kautta? Vai lopetanko bloggamisen kokonaan?

Alunperin aloitin ruokabloggaamisen sen takia, kun kaverit aina kyselivät ruokaohjeitani ja osin omaksi ilokseni ja jotta reseptit olisivat jossain tallessa. Entä tämä lifestyle-tyyppinen blogini? Mikä on tässä se juju ja juttu, jota haluan viedä eteenpäin?

******

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Palataan näihin vielä.

*****