Voiko suomalaiselle mikään olla kauniimpi näky kuin klapipino? Minulle se ainakin on sellainen.
Rakastan kasata hakattuja klapeja telineeseen. Siinä näkee heti oman kädentyönjäljen kasan huvetessa ja kauniin pinon kehittyessä. Ja se ihana tuoreen puun tuoksu. Oivallista hyötyliikuntaa myös. Ja se ajatus, että nyt on taas hetkeksi puita saunanpesään ja takkaan. Elävä tuli on kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa, kuten klapipinokin. Minulle tämä on mökillä tehtävää terapeuttista hommaa. Saunan odotus. Takan sytytys.
Uudessa, tulevassa kodissammekin on takka. Ensimmäistä kertaa kaupunkikodissamme tulee olemaan takka. Jännittävää. Sinne tosin varmasti ostamme tylsästi kaupasta klapit, mutta saanhan ne kuitenkin siitä säkistä pinottua tai ladottua johonkin kauniiseen klapitelineeseen. Kaupunkitakasta sitten myöhemmin lisää. Kuten myös uudesta kodista, joka oikeastaan inspiroi aloittamaan tämän blogin.
Kirjoittelen tänne kodista, sisustamisesta, inspiraation lähteistä, hyvästä ruoasta, matkoistakin, ystävistä - kaikesta kauniista!
Kaunista maaliskuun puoliväliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti