Vanhoille kartanoille vie aina upeat vanhojen puiden reunustamat tiet, kuten tällekin kotimme lähistöllä olevalle kartanolle. Kaukaa katsottuna kartano näytti ensin puusta rakennetulta, mutta kun ensimmäisen kerran kävelin siitä ohi, niin hämmästyksekseni se olikin rakennettu kivestä.
Tiheä latvusto.
Kyltti kartanon seinässä:
Suomen-pojat
Jatkosodassa 1941-44 taisteli suomalaisten rinnalla 3400 virolaista vapaaehtoista. Pääjoukko tuli Suomeen veneellä syksyllä 1943. Heidät huollettiin ja otettiin Suomen armeijan palvelukseen täällä Jollaksen kartanossa. Suomen-pojat taistelivat kunniakkaasti Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta.
Tällä hetkellä kaupunki etsii toimijaa kartanolle, joka jatkaisi yksityistilaisuuksien pyörittämistä siellä. Aiemmin se on ollut kaupungin järjestöjen virkistyskäytössä, mutta sitä on voinut myös vuokrata yksityisesti juhlakäyttöön.
Jollaksen historia alkaa varsinaisesti vuodesta 1798. Tällöin leskirouva Catarina Armfeltin pahoin velkaantunut yhden manttaalin suuruinen rälssisäteri jaettiin neljään osaa. Jollaksen kartanon omistivat 1900-luvun alussa varatuomari Victor Tavaststjerna ja hänen veljensä Alarik Tavatstjerna, hän hallitsi myös Jollas-Östergårdia ja siirsi omalle alueelleen vanhan Jollaksen päärakennuksen. Vuonna 1919 Jollas-Westergårdiin valmistui uusi Robert Tikkasen piirtämä rakennus. Päärakennuksen edessä, nykyisen nurmikentän paikalla, oli aikanaan myös puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema muotopuutarhasommitelma. Kartanoa ympäröivässä puistossa kasvaa vanhoja saarnia, vaahteroita ja lehtikuusia ja Saunalahden pohjukassa rantaan viettävässä rinteessä on omenatarha.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja nyt kun olemme muuttaneet uudelle asuinalueelle, on kivaa ja mielenkiintoista etsiä tietoa alueesta. Historian havinaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti