Olen sellainen etukäteen huolehtija ja murehtija, kovastikin. Mietin aina mitä voi tapahtua huomenna tai ensiviikolla, parin kuukauden päästä tai vuoden kuluttua. Mitä voi tapahtua missäkin tilanteessa, mitä kenellekin voi tapahtua. Tämä tapa on todella kuormittava ja siitä olisi hyvä päästä eroon. Tapa vie kauheasti energiaa. Olenkin nyt yrittänyt löytää tapoja päästä siitä eroon tai ainakin vähentää ylenmääräistä etukäteen huolehtimista ja murehtimista.
Liikunta tuntuu auttavan parhaiten. Liikunta tuntuu olevan lääke moneen muuhunkin asiaan. Liikunnasta tulee hyvä olo, sekä henkisesti että fyysisesti. Saan nukuttuakin paremmin kun olen liikkunut päivän aikana niin, että olen saanut hien pintaa ja hengästynyt. Varsinkin pahimman ahdistuksen aikana liikkeelle lähteminen helpottaa, silloin riittää ihan kävelylenkkikin joko yksin tai terapiakävely ystävän kanssa.
Murheet voi jakaa kahtia, niihin joihin voin vaikuttaa ja niihin joihin en voi vaikuttaa. Ne, joihin voin halutessani vaikuttaa, on parempi hoitaa heti alta pois ja niihin joihin en voi vaikuttaa, yritän olla vatvomatta niitä. Yritän sanoa itselleni että huolehtiminen ei auta mitään, jätä murehtiminen siihen tilanteeseen kun oikeasti on aihetta murehtia jotain.
Täytyisi antaa elämän kantaa, mietin liikaa tulevaisuutta. En voi tietää mitä tapahtuu 15 minuutin kuluttua. Pikkuhiljaa pitäisi oppia että en voi huolehtia tulevaisuuden tapahtumista ja alkaa luottaa siihen että, elämä kantaa. Tämä vaatii kyllä harjoittelua ja tahtoa.
On vain tämä hetki, ja siitä pitäisi osata nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti