Pahan jälkeen

Pahan jälkeen - on pakko tulla jotain hyvää. Mitä tapahtuu elämää ravisuttaneen tapahtuman jälkeen? Voiko pahan antaa anteeksi?

Pahan jälkeen -näyttely kertoo selviytymisestä. Se tuo esiin ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi vaikean kokemuksen mutta eivät ole suostuneet heille tarjottuun uhrin rooliin. Sen sijaan heistä on tullut aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään.

Olen seurannut Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin dokumentteja, osia on kaiken kaikkiaan kahdeksan, osa nähtävissä vielä ilmaiseksi Ruudun kautta, osa muuttuu tietyn ajan jälkeen maksullisen Ruutu+ -kanavan kautta katsottaviksi. Juuri nyt on vielä nähtävissä neljä jaksoa, ensimmäinen on jo muuttunut maksulliseksi, mutta hyvin ehdit vielä katsomaan. Näihin dokumentteihin liittyy myös näyttely Kiasmassa, jonka kävin eilen katsomassa ystäväni kanssa. Tilaisuudessa oli paikalla myös Meeri Koutaniemi kertomassa hänen ja Armanin reissuista ympäri maailman tehdessään dokkareita eli tilaisuus oli näyttelyn taitelijatapaaminen. Kun Meeri kertoi kuvista, henkilöistä niiden takana, matkoista, ajatuksistaan ja mitä tästä eteenpäin, sain niin paljon enemmän irti sekä dokkareista että hänen kuvistaan. Suosittelen minkä tahansa näyttelyn taitelijatapaamisia, jos sellaisen bongaa ja on mahdollista mennä. 

Ensin mietin että onko dokkarit ja kuvat ja kertomukset liian rankkoja, liian synkkiä, ahdistavia, mutta kävikin täysin päinvastoin. Niistä sai voimaa, uskoa parempaan, toivoa, ja että pahankin jälkeen elämä voi jatkua ja olla ihan hyvää. Pahan jälkeen antoi myös perspektiiviä omille, pienille, suurilta tuntuville ongelmille. Elämä ottaa, mutta myös antaa. 

Hieman synkästä aiheesta huolimatta, ihanaa viikonloppua, nautitaan taiteesta eri tavoin.

ps. olen hankkinut Museokortin, jolla pääsee ympäri Suomen moniin museoihin ja näyttelyihin sisään, niin monta kertaa kuin haluaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä seuraavan näyttelyyn...