Lauantai-iltapäivää kylmästä ja tuulesta!
Aurinko on välillä näyttäytynyt, muuten on ollut kyllä aika viileää ja tuulista, joka on tehnyt säästä entistäkin kylmempää. Asteet ovat pysytelleet alle 15, järvivesi on ihme kyllä pysytellyt lähes 20 asteen tietämillä, joten sauna ja uiminen ovat tuoneet lämpöä villasukkien ja lampaankarvatossujen lisäksi.
Olemme saaneet lähes kaikki tälle kesälle suunnitellut projektit tehtyä ja pari ylimääräistäkin, jäljellä olisi vain terassien öljyäminen - tarvikkeet on nyt valmiina, joten eiköhän sekin saada tehdyksi vielä tänä kesänä. Kun kaikki on nyt kutakuinkin tehty, niin tuli vähän tyhjä olo: "mitäs nyt?" -fiilis. Toki tykkään vaan köllötellä laiturilla tai aurinkotuolissa, mutta sellainen vaatisi vähän parempaa säätä. Olen siis köllötellyt sohvalla, katsonut sarjoja, lukenut kirjoja ja selannut kaikki ruoka- ja sisustuslehdet moneen kertaan. Olemme myös käyneet tutustumassa lähiseutuun ja pelaamassa golfiakin; tuollaiseenhan tällainen kylmempi sää on oivallinen.
Kuten tänään Helsingin Sanomissakin kirjotettiin säästä ja erityisesti sen vaikutuksesta ihmisen mieleen lomalla "Viileä kesäsää turhauttaa yhtä ja ilahduttaa toista" -artikkelissa, olen pohtinut samaa kuinka liian tarkat odotukset ja mielikuvat säästä, vertailu viime kesän säähän, tuottaa pettymystä ja aiheuttaa turhautumistakin. Itse aina hoen, että säästä tai mistään muustakaan asiasta on turha valittaa, kun ja jos sille ei itse voi mitään, mutta jossain se raja menee mullakin. Olen kokenut turhautumista ja harmitusta viime päivinä sen voin hyvin nyt myöntää.
En kaipaa mitään superhelteitä, vaan sellaista kivaa parinkymmenen asteen lämpöä, jotta voisi olla paljain varpain ja ilman villatakkia, jotta voisi täällä mökillä syödä ulkona, jotta voisi istua auringonlaskutuoleilla roseelasin eikä teemukin kanssa. No, elämä on ja pieniä murheitahan nämä ovat.
Mökillä olo näin kesällä on minulle nimenomaan ulkona oleilua aamusta iltaan, kaikki tehdään ulkona, jokainen ateria syödään ulkona, mutta nyt on tuulen viima ollut niin kylmä, että edes oikein pukeutumalla ei ole viitsinyt kauaa istuskella ulkona; hommia on toki miellyttävämpi tehdä viileämmässä säässä, kuten myös harrastaa liikuntaa. Myös se että jää päälle vähän sellainen saamattomuus, tekemättömyys, niin en saa sitten itseäni edes lenkille. Tiedän, että kaikki on vain omasta päästä ja ajatusmaailmasta kiinni, mutta jos nyt tässä vielä päivän vellon ja sitten ryhdistäydyn. Yhtenä aamuna tuoksui ihan syyskuulle. Samaa sanoi mieheni.
"Helteitä toivotaan ja sadetta harmitellaan" HS:n artikkelissa kirjoitettiin - satanut ei juurikaan ole, ja se on ollut kiva, mutta kyllä tätä kylmääkin on nyt tullut harmiteltua.
Kohta saunan lämpöön ja toivottavasti huomenna olisi parempi päivä kaiken suhteen. Laitoin jo työkalenteriin merkinnän "etätyöviikko" elokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle siltä varalta, että silloin olisi lämmintä, niin tulen sitten tänne mökille etätöihin ja nauttimaan ulkona istuskelusta, vaikka sitten läppärin kanssa.
Heinäkuun helteitä odotellessa,
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti