Viisi asiaa minusta

Kostean helteistä tiistaihuomenta!

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa pyydetään kertomaan viisi asiaa itsestä, jotka ovat sellaisia mistä ei ole kirjoittanut blogissa aiemmin. Mietin tätä pitkään ja mitä kertoisin, mutta tässä nyt viisi asiaa minusta joista en ole täällä aiemmin kertonut.

1. FOMO - JOMO - Fear of missing out ja Joy of missing out. Tykkään olla itsekseni todella paljon, ja tarvitsen totaalisen omaa aikaa. Nautin kun saan olla yksin kotona. Mieheni reissasi aikoinaan paljon ja olin paljon tyttömme kanssa kaksin ja totuin siis olemaan yksin ja myös yksin lapsen kanssa. Reissuja on vähemmän nykyään, mutta silloin kun mieheni lähtee jonnekin, mietin ensin kaikkea mahdollista tekemistä ja menoja ystävien ja kavereitten kanssa, mutta mitä lähemmäksi se hetki koittaa kun saan ollakin kotona yksin, päätän olla sopimatta mitään ja vain nauttia omasta seurastani, ja koiran. ;) Toki saatan sitten soitella ja sopia menoja fiiliksen mukaan. 

Kun somesta näkee missä kaikki pyörivät ja menevät, niin toki sitä välillä mietin, että olisinpa mukana. Arvostan omaa aikaani paljon, ja onhan tässä tullut ehdittyä jos jonkinlaisissa menoissa riekkua mukana vuosien mittaan. Kun olen kotona yksin, puuhastelen kaikkien keskeneräisten juttujen parissa hiljaisessa kodissa, luen lehtiä ja kirjoja, annan ajatusten tulla ja mennä. En siis kuuntele musiikkia tai radiota. Kaipaan siis myös hiljaisuutta ja sitä ettei tarvitse välttämättä puhua mitään kenellekään. Olemme niin paljon yhdessä mieheni kanssa perheyrityksemme takia, että oma aika on itsekseen kotona tai vaikkapa lenkkipolulla on luksusta. Kun sitten tapaan ihmisiä, olen sosiaalinen, puhelias ja tykkään tehdä erilaisia asioita ihmisten kanssa. Kokea uutta. Voimaantua. Keskustella ja jakaa kokemuksia. Nauraa. Iloita. Ja kun on saanut hetken olla itsekseen, jaksaa taas olla sosiaalinen.

2. Pelkään äkkikuolemaa. Omaa ja läheisten. Pelkään siinä sitä ettei ole ehtinyt sanoa sanottavaansa eikä ole ehtinyt tottua ajatukseen läheisen poismenosta. Ja etten olisi ehtinyt järjestellä omia asioitani niin, että kaikki olisi läheisille helpompaa. Kaikki kävisi kuin salamaniskusta. Haluan valmistautua kaikkeen hyvin ja olla tietoinen mitä milloinkin tapahtuu. Rakastan kalenteria, jossa on kaikki menot merkittynä, koen silloin hallitsevani tilanteita ja elämää. Tee kyllä joskus asioita ihan extemporeekin. Pelkään myös lentämistä juurikin tuon hallinnan puutteen takia. Pari päivää ennen lentoa huomaan olevani ärtynyt ja totinen. Ja aina vain lähden lentomatkoille ja selviän niistä. 

3. Inhoan väenpaljoutta, suuria massatapahtumia. Mutta aina välillä niistäkin itseni löydän, tosin nykyään harvemmin. Hallinnan puute tässäkin varmaan nousee suurimmaksi syyksi. 

4. Rakastan tehdä listoja. Niitä on puhelimessa, lipuilla ja lapuilla, erilaisissa muistikirjoissa, kalenterin sivuilla, ja mielessä. Olen tosin nyt oppinut siirtämään listat mielestä paperille, niin kapasiteetti ei kasva liian isoksi päässä eikä valvota yölläkään. Kynää ja paperia pitää olla aina saatavilla. Ideoita pompahtelee mieleen siellä täällä. Luettuja lauseita ja sanontoja kirjoittelen myös ylös myöhempää käyttöä varten. 

5. Ruoka - sen parissa olen tehnyt töitä nuorena ja sille alalle olen kouluttautunut, mutta lisäkoulutuksen myötä hakeuduin muun alan töihin. Kaikki ruokaan liittyvä on lähellä sydäntäni ollut aina. Tykkään kokkailla vanhoilla hyväksi havaituilla resepteillä, mutta myös kokeilla uutta. Olen aina valmis lähtemään ravintolaan syömään kun joku pyytää. Matkoilla yksi tärkeimmistä asioista on valita ja varata ravintolat etukäteen. 

Rakastan lukea keittokirjoa ja ruokalehtiä. Ruokalehtiä ostan myös aina reissuilta. Rakastan katsoa Master Chef Australiaa - vaikka muuten inhoankin realitysarjoja. Jo alkuviikosta mietimme mitä syömme viikonloppuna tai jonain muuta tärkeänä ajankohtana. Olemme jo nyt keskustelleet joulun ruoista. Jaamme muutaman ystäväpariskunnan kanssa ravintolavinkkejä toisillemme matkoilta ja kirjoittelemme viestejä, että tänne tulemme vielä yhdessä syömään. 

Unelmoin hyvästä ruoasta. Jokin aika sitten mieheni kanssa muistelimme parhaita ravintolakokemuksia reissuiltamme; siellä nousivat maku- ja elämysmuistot mieleen ja kieleen.

Tykkäämme kutsua myös ystäviä ja kavereita illallisille viikonloppuisin. Tosin se on vähentynyt jonkin verran viime vuosina, syystä että koen vierailukutsujen olevan vastavuoroisia. Harmikseni olen huomannut, että osa ei kutsu ollenkaan vastavierailulle, niin kyllä siitä tulee sellainen fiilis, että emme mekään aina halua olla se tarjoava osapuoli ja nähdä sitä kaikkea vaivaa, vaikka tarjoaisi kaupasta puolivalmiina ostettuja tapaksia. Ei se mitä tarjoaa, vaan se että ylipäätään kutsuu omaan kotiinsa, on mielestäni arvostuksen merkki. 

Kerro sinäkin jokin yllättävä asia itsestäsi!