Torstaiaamua! Kyllä voi ihminen kärsiä aikaerosta - on kyllä ollut niin tahmea viikonalku etten muista moista olleen aikoihin tai ikinä reissun jälkeen. Viime yönäkin heräsin, mutta nyt sain kuitenkin suht pian nukahdettua uudelleen ja nukuinkin kuin tukki kahdeksaan, ties moneen olisin nukkunut ellei mieheni olisi tullut herättämään. No, tässä kuitenkin matkaraporttia lisää.
Lähdimme ajamaan San Franciscosta kohti pohjoista ja Napa Valleyn -viinialuetta, mutta emme suorinta tietä, vaan kaarsimme rannikkoa pitkin - oli kova halu päästä näkemään Tyynivaltameri ja pieniä rantoja sekä rantakyliä. Ajelimme siis pikkuteitä pitkin ja välttelimme isoimpia moottoriteitä koko reissun.
Nälkä alkoi jo kaihertaa vatsassa, ja jonkin matkaa oli vielä seuraavaan kylään, jossa ajattelimme syödä lounasta, mutta kävikin juuri niin kuin osasimmekin toivoa ja odottaa, että tien varressa näkyi kyltti 'oysters'. Ei muuta kuin jarrua, auto parkkiin ja jonottomaan. Ja jono oli ulos asti! Osterit ja muut ruoat tilattiin sisältä tiskiltä ja sitten vaan ulkopöytään merenlahdenrannalle odottelemaan omaa annosta. Osterit oli nostettu samana aamuna kyseisestä poukamasta eli todellista tuoretta lähiruokaa! Söimme myös kalatacot, yhdet monista kalatacoannoksista tällä reissulla. Aurinko paistoi, oli suht lämmin, noin +18 astetta ja fiilis huipussaan! Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään, edes kännyköissä ei ollut kenttää.
Lounaan jälkeen matka jatkui Dillon Beach -nimiseen pieneen surffikylään, jossa lämpötila laski 13 asteeseen ja pilvimassa pysytteli kylän päällä. Surffarit jo pakkailivat autojaan, mutta yksi iloinen koira juoksenteli rannalla ja väisteli rantaan tulevia aaltoja. Vihdoinkin olimme Tyynenmeren rannalla! Taas tunsi itsensä kovin pieneksi kun mietti meren suuruutta ja mikä matka siitä on seuraavalle rannalle.
Matka jatkui preeria- ja metsämaisemissa kohti Napan aluetta, siitä seuraavaksi lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti