Kymmenes rosvopaistiviikonloppu ja talven ihmemaa

Meneepä aika nopeasti! Se oli eräs kesä suvun mökillä kymmenen vuotta sitten, kun mieheni serkun kanssa puhuimme ruoasta ja kokkailusta, mistäpä muustakaan, ja totesimme että emme ole koskaan tehneet tai syöneet rosvopaistia. No, sille syksylle varasimme ajan mökille tuloon lampaanviulu kainalossa. Kyllä jännitti tehdä ensimmäisellä kerralla rosvopaistia; miten se onnistuisi, olisiko kypsyysaste oikea, miten maustaminen on onnistunut, ajoitus...kaikki!

Nyt oli tosiaan jo kymmenes rosvopaistiviikonloppu, joka on aina loka- tai marraskuussa. Joskus on ollut todella lämmintä ja aurinkoista, joskus satanut vettä kaatamalla tai räntää ripeksinyt - mutta sää ei ole meitä koskaan estänyt tekemästä rosvopaistinuotiota.

Saavumme aina perjantain aikana mökille, jotta olemme lauantaina aamusta heti asemissa paistin kanssa.

Päivän kulku ja aikataulu on pysynyt hyväksi havaitussa kaikki nämä vuodet.

Klo 10 tavataan kuopalla, kaivetaan kuoppa esiin ja sytytetään tuli, vahditaan tulta, poltetaan risuja, nostetaan laiturit, miehet käyvät myös aina kaupassa, kun jotain on tietenkin unohtunut.

Klo 13.30 on lounaan aika, joka tehdään siinä nuotiolla tai kuten tänä vuonna, olin tehnyt kurpitsakeiton valmiiksi, mutta aina syömme ulkona. Lounaalla on ollut sinisimpukoita, itsetehtyä pizzaa, maalaisleipähodareita, loimulohta, savuporokeittoa, piirakkaa...kahvia tai glögiäkin keitellään fiiliksen mukaan. Joskus on syöty myös kakkua tässä välissä.

Klo 15 alkaa saunan lämmitys, tässä välissä käyn myös kattamassa pöydän, esivalmistelemassa lihan lisukkeet ja ottamassa ulkotulet esille

Klo 15.30 paistin maustaminen ja kääriminen kosteaan sanomalehteen ja folioon ja paistin laittaminen kuoppaan hiilloksen sisään

Klo 16 naisten saunavuoro

Klo 17 miesten saunavuoro

Klo 17.30 ulkotulien sytyttäminen

Klo 18.30 shampanjat kuopalla ja paistin nostaminen ylös

Klo 19 sisälle ja paistin leikkaus; joskus olemme syöneet alkuruoan, viime vuosina emme niinkään, joskus olemme syöneet jälkiruoan, sitäkään emme viime vuosina, korkeitaan juustoja, jos juustovastaava on ollut Ranskassa ja pääsee paikalle

Ilta päättyy yleensä lauluun ja tänä vuonna jopa tanssiin....

Meitä on paikalla yleensä kuudesta yhdeksään henkeä, kuka miten pääsee, kuitenkin niin että me ja mieheni serkku vaimonsa kanssa olemme aina paikalla. 

Tänä vuonna sää oli perjantaina ihanan talvinen, mutta lauantaina satoi vähän vettä ja asteet olivat plussan puolella. Tämä oli ensimmäinen kerta kun emme päässeet pulahtamaan järveen saunasta, kun järvi oli jäätynyt rannasta sen verran kovaan jäähän, että emme sitä lähteneet hakkaamaan auki.

Kerran olemme kuopan paikkaa vaihtaneet, alun perin olimme enemmän keskellä peltoa, mutta kun puita raivattiin rannasta lisää, saimme sinne oivallisen paikan isojen kuusten suojaan ja samalla kun puita kaadettiin, saatiin pölleistä sopivia jakkaroita ja apupöytiä. Laiturin penkitkin ovat käytössä. Kottikärryt toimivat hyvänä shampanjan tarjoilukärrynä ja kuuman paistin kuljettimena ylös sisälle.