Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin
Meikit naamoilta me naurettiin
Elämälle kiitos, jatketaan
siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin
Meikit naamoilta me naurettiin
Yksi sai kaiken mutta liian aikaisin
Toiselta vei musta vuosi hiuksetkin
Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa
Tunnen itseni nyt kokonaan
Toiselta vei musta vuosi hiuksetkin
Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa
Tunnen itseni nyt kokonaan
Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen
Yö vie meidät, mä mitään muuttais en
Joskus kun mä lähden, voitte värssyyn kirjoittaa
Hän pystyi aamuun saakka tanssimaan
Yö vie meidät, mä mitään muuttais en
Joskus kun mä lähden, voitte värssyyn kirjoittaa
Hän pystyi aamuun saakka tanssimaan
Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista
Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista
Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista
Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Tää on se hetki
Tää on se hetki
Tää on se hetki Kaija Koo: Supernaiset Istuin viime lauantaina hetken yksin kahvilan terassilla, kyllä ulkona marraskuussa kynttilälyhdyn palaessa pöydällä, merenrannalla, vuoden harmaimpana päivänä. Kuuntelin siinä niitä näitä lempikappaleitani, jotka ovat kovin melankolisia, katsellen tyynelle merelle, nauttien kuumaa glögiä. Kuinka siinä hetkessä kaipasinkaan menetettyä ystäväporukkaa, ja kaikkea sitä hyvää, iloa, naurua, tukea, jakamista ja kyyneleitäkin, mitä meillä oli vielä 1,5 vuotta sitten. Olen surrut tämän porukan eroa kuin kuolemaa ja lauantaina ikävä taas löi lujaa kasvoille. Kommentoin erään bloggaajan tekstiä, joka kertoi onnellisuuspakkomielteestä ja hän kommentoi minulle takaisin seuraavista: Välillä pahinta ei ole kuolema, vaan ero, joka tuntuu kuolemalta. Kuolema on jotain mitä pystymme selittämään. Jonka ymmärrämme. Ero on usein sellainen, jota ihmismieli ei pysty selittämään. Ystävä on olemassa, mutta ei ole. Kiitos näistä lohduttavista sanoista Sinulle, pääsin niiden avulla aimo harppauksen eteenpäin tässä prosessissa.
Tää on se hetki
Tää on se hetki Kaija Koo: Supernaiset Istuin viime lauantaina hetken yksin kahvilan terassilla, kyllä ulkona marraskuussa kynttilälyhdyn palaessa pöydällä, merenrannalla, vuoden harmaimpana päivänä. Kuuntelin siinä niitä näitä lempikappaleitani, jotka ovat kovin melankolisia, katsellen tyynelle merelle, nauttien kuumaa glögiä. Kuinka siinä hetkessä kaipasinkaan menetettyä ystäväporukkaa, ja kaikkea sitä hyvää, iloa, naurua, tukea, jakamista ja kyyneleitäkin, mitä meillä oli vielä 1,5 vuotta sitten. Olen surrut tämän porukan eroa kuin kuolemaa ja lauantaina ikävä taas löi lujaa kasvoille. Kommentoin erään bloggaajan tekstiä, joka kertoi onnellisuuspakkomielteestä ja hän kommentoi minulle takaisin seuraavista: Välillä pahinta ei ole kuolema, vaan ero, joka tuntuu kuolemalta. Kuolema on jotain mitä pystymme selittämään. Jonka ymmärrämme. Ero on usein sellainen, jota ihmismieli ei pysty selittämään. Ystävä on olemassa, mutta ei ole. Kiitos näistä lohduttavista sanoista Sinulle, pääsin niiden avulla aimo harppauksen eteenpäin tässä prosessissa.
Kuolema on niin lopullista, se antaa luvan surra jotain mikä ei koskaan palaa. Erot, niin puolisoista kuin ystävistä, roikuttavat hirressä vuosikausia tarjoten kohtaamisia ja muistutuksia menneestä, joskus ylläpitäen toivoakin asioiden paluusta ennalleen. Eroissa suruaika on pitkä ja kipeä, kuolemassa helpommin hyväksyttävä ja siksi lempeämpi. Suru kuitenkin tarvitsee aikansa, joten anna sen olla yhtenä tärkeänä, sua hoitavanakin tunteena niin kauan kunnes muuttuu tarpeettomaksi <3
VastaaPoistaJuurikin näin ja kiitos kauniista ja viisaista sanoista, ystäväni. Ja aikamoisen hurjalta ajatukselta tuntuu että fyysinen ero kuoleman kautta on hyväksyttävämpi omassa mielessä ja helpompi käsitellä kuin ero henkilöstä henkisesti, mutta näin se vain on. Suru tarvitsee tosiaan aikansa, paremmalla puolella jo olen, mutta aika-ajoin tulee ikävän puuskia, jotka on otettava vastaan ja hyväksyttävä. Kuten meidän kaikkien. <3
Poista