Viikko sitten torstaina saavuimme kevyen lumipeitteen kaunistamaan mökkipihaan auringonpaisteesta nauttien aurinkolasit silmillä! Miten kaunista, hiljaista ja levollista olikaan. Edellisestä käynnistäni alkoi olemaan jo luvattoman kauan ja ikävä mökille oli kova. Illalla saimme vielä ihastella tähtitaivasta ja kömpiä lämpimään sänkyyn nukkumaan syvää unta.
Seuraava aamu ja sitäkin seuraava eivät edes valjenneet, vaan ilma roikkui harmaana mössönä pihapiirissä. Kahden päivän ajan taivaalta tuli vettä ja räntää, tuuli kovaa ja oli kovin syksyistä. Haravan varteen oli silti päästävä, ei lehtiä haravoimaan vielä, vaan risuja, joita piha olikin täynnä. Tällä kertaa niitä ei päässyt polttamaan kovan tuulen takia, mutta ehtiihän nuo. Osan kukkapenkeistä jo siivosinkin, mutta vielä penkeissä ei näkynyt mitään vihertävää.
Totesimme vanhan laiturin hajonneen lopullisesti kauhakuormaajan runnomana, jolla oli järvestä ison räjäytetyn kiven murikoita siirretty rantapenkereelle muiden kivien jatkoksi. Saimme kuin saimmekin vielä laituriedustajan paikalle samana päivänä ja uuden laiturin tilaukseen hyvissä ajoin ennen kuin varsinainen laiturisesonki alkaa. Vanhan laiturin ja sillan uusiokäyttöä ideoimme, katsotaan mitä keksitään tai sitten laudat lähtevät jäteasemalle.
Ulkopuuhien välissä ja jälkeen, lämmittelin joulusta jäänyttä glögiä ja tein meille oikein kunnon kermavaahtokaakaotkin. Ja kuplivat nostimme uuden laiturin kunniaksi, ainahan sitä tikusta voi juhlanaihetta keksiä.
Ja mikä parasta; saunominen illan hämärtyessä, terassi täynnä lyhtyjä, vesi kannettuna järvestä ja täydellinen rentoutuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti