Merkkejä keväästä ennen ja nyt

Aurinko ja valo antaa kyllä kummasti energiaa, miten sen vaan aina unohtaa talven synkimpinä hetkinä, että kyllä se kevät koittaa ja energia lisääntyy. 

Parhaita ja odotetuimpia keväänmerkkejä lapsuudessa oli paljas asfaltti paksun lumipeitteen sulaessa, joka tiesi hyppynaru- ja twistihyppelyjen alkamista koulun pihalla välitunneilla. Myös pyörät haettin heti kellarista ja poljettiin kiskalle ostamaan irtokarkkeja (salmiakkimerkkareita ja -jauhiksia!) ja jätskiä, myös superpallot (kaikki ne ihanat värit!) kaivettiin esille ja juostiin poukkoilevien pallojen perässä pitkin pihaa ja puettiin päälle tietenkin polvisukat vekkihameen kanssa. Myös lähimetsikön purossa käytiin uittamassa kaarnoja ja keppejä, kerättiin leskenlehtiä kotiin äitien iloksi ja odotettiin hiekkalaatikon hiekan sulamista.

Nykyään kun talvet ovat täällä etelässä mitä ovat, asfaltit ovat siis lähestulkoon koko talven näkyvissä, ehkä vain ikävän liukkaan jääpeitteen alla, mutta hiekanlakaisukoneiden ilmestyminen tietää kevättä yhtä lailla. Leskenlehtiä pongaillen koiranulkoilutuslenkkeillä ja aamuisin kuuntelen kun ensimmäiset linnut livertelevät sulosointujaan. Talvivaatteiden pesu ja tuuletus on meneillään, kuten myös talvikenkien varastoon vienti, neuleet ovat jo saaneet siirtyä kaapin peräosaan ja kevyemmät puserot ja hameet hyllyjen etuosaan. Sitten onkin edessä ikkunoiden pesu ja kodin perusteellisempi siivous talven pölyistä ja tahroista, jotka aurinko niin armottomasti nyt näyttää.

Ihanaa kevättä katu- ja siitepölystä huolimatta!