Vanhoja ja paljon uutta

Rock your dreams. 

Be crazy not cool. 

Hello beautiful. 

Never never give up.

Yllä muutama kuva parin viikon takaisista tyttären Vanhojen tansseista. Mikä ihana tilaisuus niin meille vanhemmille kuin nuorille itselleen tietenkin. Tanssit tiesivät paljon harjoittelua, jännittämistä, puvun hankintaa, kampaajan varaamista ja paljon, paljon muuta. Oli ihana katsella nuorten tanssimista, hauskanpitoa ja iloa. Kuinka kauniita nuoria naisia ja komeita nuoria miehiä koulun juhlasali olikaan täynnä! 

On tullut tässä samalla paljon mietittyä omia tansseja ja muutenkin lukioaikaa ja kuinka huoletonta kaikki oikeastaan silloin oli kuitenkin. Tyttärellä on ollut paljon isoja askeleita elämässä viimeisten muutaman kuukauden aikana: hänestä on tullut täysi-ikäinen ja hän on saanut ajokortin, tanssinut Vanhojen tanssit ja kohta hän kirjoittaa ensimmäisen ylioppilaskokeensa...isoja ja uusia asioita lyhyessä ajassa!

Toisinaan voi saada äkillisen varmuuden että juuri tämä hetki on paljon merkittävämpi kuin kaikki muut hetket, niin että tämä hetki sulkee sisäänsä kaikki  muut hetket. Tämä tunne kestää harvoin kauan, jonkun sekunnin. 

(Claes Andersson)

Herkullinen spelttipannuleipä

Tarvitset:

3 dl vettä

2 dl + 4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

25 g hiivaa

1 rkl juoksevaa hunajaa tai siirappia

0,5 tl suolaa

0,5 dl öljyä

1 dl omenaraastetta

auringonkukansiemeniä tai siemensekoitusta

Sekoita spelttijauhot (2 dl) lämpimään veteen. Anna turvota noin puoli tuntia.
Lisää murennettu hiiva, suola, hunaja ja öljy jauho-vesiseokseen. Alusta kevyesti loput jauhot (4 dl) taikinaan ja lisää alustuksen loppuvaiheessa omenaraaste, käytin tähän jo vähän nahistuneita omenoita. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, taputtele taikina levyksi. Kohota noin 20 minuuttia. Pistele leipä haarukalla ja ripottele pinnalle siemeniä. Kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Tässä on tämän sunnuntaiaamun leipäohje ja -kuvat, tämän leivän tekemiseen meni vähän kauemmin kuin yleensä sunnuntaiaamujen leipiini olen käyttänyt aikaa, mutta kun ulkonakin sataa lunta ja on pilvistä, niin eihän tässä ole edes kiire ulkoilemaan. Nauti leipäpalanen rauhassa tee- tai kahvikupposen kanssa!

Murtsikkaa pertsan tyyliin

Kiva, hauska ja sporttinen loma hyvässä seurassa upeissa talvimaisemissa lähenee loppuaan. Kolmena päivänä laskettelin tai niinkuin nykyään kaiketi sanotaan hiihdin ja kun siinäkin pääsin alkuun, niin alkoihan se sujua, vaikka aina ekana päivänä erityisesti mietin mitä teen siellä vuoren huipulla ja sieltäkö pitäisi ehjin raajoin päästä taas alas ja sieltä sitä vaan taaskin selvisin alas ehjin nahoin ja nautinkin hommasta. 

Tämän talviloman yksi kohokohdista on kyllä ollut murtomaahiihto. Kaksi kertaa kävin tuossa Syvärin jäällä hiihtämässä. Ekan lenkin tein ystävän kanssa aurinkoisessa säässä, hiihdettiin ihan kivaa vauhtia eli hiki tuli, juteltiin, ihasteltiin ja kuvattiin upeaa maisemaa ja mökkejä rannoilla. Käytiin tauolla Aholansaaressa, syötiin herkullinen kotitekoinen omenapiirakkapala puoliksi ja juotiin teet ja kuumat mehut. Sitten vaan paluumatkalle kohti vuokramökkiämme ja saunan lämpöä. 

Toisen lenkin tein tänään mieheni kanssa, aamulla kyllä vähän arvottiin lähdetäänkö vai ei kun ulkona tuuli kovaa ja tuiskutti lunta, mutta sitten päätimme lähteä - onneksi. Ladut eivät kyllä olleet kummoisessa kunnossa lumisateen ja tuulen jäljiltä, mutta luonnossa liikkuminen, hiljaisuus, vain muutama muu hiihtäjä ladulla - ihan parasta! Kävimme taas Aholansaaren kahvilassa tauolla ja sitten suuntasimme takaisin kohti majapaikkaa kovassa vastatuulessa. Lenkin jälkeen oli kyllä niin voittaja fiilis, ettei paremmasta tietoa. Venyttelyn tein vielä ennen saunaa hiihtotunnelmissa Lahden MM-kisojen sprinttikarsintoja seuraten. Kunnon hiihtoloma fiilis siis!

Hiihtäminen on kyllä niin kokonaisvaltainen liikuntamuoto, että ei ole paremmasta tietoa. Nyt on ollut vaan muutaman vuoden tauko hiihtämisessä, syynä pääkaupunkiseudun huonot talvet ja hiihtolomatkin on vietetty keski-Euroopan isoissa mäissä viime vuosina. Nyt kun suksetkin on huolettu ja intoa päällä, niin enköhän mene vielä viikonloppuna kotona hiihtämään, kun eteläänkin on saatu nyt taas lisää lunta. 

Voitte arvata että tämän postauksen kuvat ovat siltä aurinkoiselta hiihtolenkiltä, ei tältä päivältä! Ei muuta kuin ladulle vaan rohkeasti. 

Talvilomalla parasta

Talvilomaa on vietetty perheen ja ystävien kanssa Tahkolla upeissa talvisissa maisemissa. 

Parasta lomalla on ollut

• seurata koirien vapaata juoksemista ja leikkimistä järven jäällä 
• laskettelu rennosti koko porukan kanssa
• murtomaahiihto muutaman vuoden tauon jälkeen, oli aivan ihanaa lykkiä järvenjäällä menemään ystävän kanssa auringonpaisteessa
• herkuttelu racletella, fonduella ja kuplivalla
• minttukaakao afterskissä
• saunominen ulkoilun jälkeen
• raukea fiilis illalla ja rento oleilu
• kauniit talviset maisemat 

Kiitos kaikille seurasta, oli kiva loma!

Vartiosaari - helmi keskellä kaupunkia

Viime sunnuntaina hyppäsin autoon ystäväni ja koiriemme kanssa ja hurautimme lyhyen matkan, jotta pääsimme jäätä pitkin ylittämään kapean salmen Vartiosaareen. Huomasimme, että jää olikin paljon kantavampi isommalta alalta kuin olimme ajatelleet ja tajusimme, että olisimme oikeastaan päässeet kotoota kävellen jäätä pitkin tuonne Vartiosaareen, joka oli tämän sunnuntain kävelyretken kohteemme. Jäällä oli paljon porukkaa liikkeellä suksilla, pyörillä, kelkoilla ja kävellen. 

Vartiosaaren pääsee kiertämään luontopolkua pitkin, häiritsemättä silloin niitä muutamaa vakituisesti siellä asuvaa perhettä tai tallaamatta kesäasukkaiden puutarhoja. Tosin reitillä ei kovin montaa huvilaa pääse näkemään, mikä on sinänsä harmi, mutta ymmärrän yksityisyyden halun myös siellä asuvilta. Saaren korkeimmalta kohdalta on upeat näkymät ulapalle, polulla on ihania vanhoja ja hauskoja nimikylttejä, kuten Viiskulma. Nautimme kävelystä yhtä paljon kuin ihanat koiramme, jotka olivat ihan tohkeissaan uudesta lenkkimaatosta uusine hajuineen. Harmi vaan, että saari tullaan jossain vaiheessa rakentamaan täyteen kerrostaloja, jos valitukset eivät mene läpi. 

Sää oli keväisen aurinkoinen, joten meillähän oli heti aurinkolasit silmillä! Toivottavasti jäät kuitenkin vielä kestävät jonkin aikaa, että saa nauttia ulkoilusta lisää merenjäällä liikkuen. Ensiviikolla liikutaankin sitten eri maisemissa, mutta lumiliikuntaa kuitenkin tiedossa hiihtolomailun merkeissä.

Nautitaan vielä talvesta, siitä vähäisestäkin, sen aikaa kun sitä kestää!

Ystävyydestä

On ollut ihana huomata, että näin aikuisiälläkin saa ihan uusia ystäviä ja vanhat ystävyydet vahvistuvat, jotkut muuttuvat ehkä kaveruudesta syvemmäksi ystävyydeksi. Jotkut ystävyydet säilyvät ennallaan välimatkasta huolimatta ja jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin, jotkut taas hiipuvat eivät niinkään välimatkan takia vaan muista syistä. Joillekin ystäville voi laittaa vaikka keskellä yötä viestiä kun on jokin asia sydämen päällä, tietäen että viimeistään aamulla saa kannustavan viestin takaisin.

On myös ihania ystävä/kaveriporukoita, joiden kanssa tehdään yhdessä kaikkea kivaa, koetaan yhdessä jotain uutta, nauretaan, pidetään hauskaa, jutellaan vakavia ja tarpeen tullessa vaikka itketään ja sitten halataan ja hymyillään päälle.

Helsingin piispan Irja Askolan sanoja lainatakseni: 

Ystävyys, kauneinta mitä tiedän, arvokkainta mitä omistan, mielenkiintoisinta mihin olen koskaan ryhtynyt.

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!