Marraskuu selätetty

Nyt voinee jo sanoa, että marraskuu on selätetty ja alkaa iloinen ja ihana joulukuu. Vaikka kyllä meillä marraskuuhunkin mahtui iloa. Herkuteltiin oman lähisuvun kanssa hirvenlihalla kahteenkin otteeseen meillä; oli kiva suunnitella ruokia ja kattaa pöytää. Marraskuussa myös liikuin enemmän kuin yleensä olen liikkunut marraskuussa: joogaa, juoksulenkkiä, sauvakävelyä ja kävelytreffejä ystävien kanssa. Kävelytreffeillä tulee huomaamattaan käveltyä kymmenenkin kilometriä, kuulumiset vaihdettua ja maailmaa parannettua. Ihan parasta. 

Marraskuu on ollut myös luentojen aikaa. Olen ollut kuuntelemassa asiaa muutosprosesseista, asenteesta, uudesta työaikalaista ja makaillut lattialla oppien mitä life coaching ja mindfulness on. 

Vietimme yhden viikonlopun suvun mökillä rosvopaistin merkeissä, omalla mökillä mieheni piipahti pikaisesti kivenräjäyttäjämiehen kanssa näyttämässä mikä kivi laiturin alta täytyy saada pois. Siellä oli jo kaunis ohut lumipeite maassa ja järvikin alkanut jäätymään rannasta. Joulukuussa mennään sitten pariksi yöksi. Ihanaa.

Tyttären kanssa kierrettiin ensimmäinen kierros joulukaupoissa tunnelmoiden ja muutama uusi koristekin tuli hankittua perinteisesti. Ystävän kanssa fiilisteltiin ja laulettiin joululauluja Ateneumin portaikossa. Toisten ystävien kanssa käytiin pikkujouluisella dinnerillä. Ja tapasimme muutaman vuoden tauon jälkeen entisten työkavereitten kanssa ja jutut jatkuivat siitä mihin jäivät viimeksi, tunnelma oli katossa ja naurua riitti kun käytiin kaikkien kuulumiset läpi vuorotellen. Seuraavat treffit sovittiin jo kevättalvelle. Ja samalla testasimme uudehkon ravintolan: Sikke's Tehtaankadulla. Ihana, vanha tila on nyt takaisin arvoisessaan käytössä. Suosittelen käymään!

Tänään vietämme firmamme pikkujouluja 4D -leffan ja hyvän ruoan parissa ja huomenna on sitten tiedossa erään autoklubin pikkujoulut, johon suuntaamme pikkumustissa, koroissa ja blingblingkoruissa kolmen ystäväpariskunnan kanssa. 

Niin se marraskuu meni ja sunnuntaina sitten sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä! Hauskaa viikonloppua ja rauhallista adventtia.

Miten sun marraskuu meni? Helposti vaiko oliko vaikeaa pimeyden takia?

Ps. kuvassa uusin versio jouluasetelmasta sohvapöydällä ja aaltomaljakossa palaa valosarja tuoden valoa pimeään 

Pikkujoulumänty ja joulusiivous

Toin rosvopaistiviikonlopun jälkeen suvun mökiltä pienen pikkujoulumännyn ja vähän sammalta, laitoin ne isoon lasimaljakkoon ja koristeeksi yhden ison hopeisen pallon silkkinauhassa. Sohvapöydälle kokosin kynttilöiden joukkoon ison kävyn, kanelitankoja ja pienen punaisen tähden. Nyt asetelma on jo muuttanut muotoaan ja tulee muuttumaan vielä monesti ennen joulua. 

Joskus muinoin tein aina perusteellisen joulusiivouksen, mutta nyt sellaista en ole tehnyt aikoihin. Toki viikkosiivous on aavistuksen tarkempi aina ennen juhlapyhiä, mutta mitään kaappeja en siivoile, kun pidän ne muutenkin järjestyksessä koko ajan. Uunin ajattelin kuitenkin pestä sekä suihkukaapin seinät. Siinä ne isoimmat joulusiivoukset meidän osalta. Keväällä kun aurinko alkaa paistamaan, on aika suuremmalle siivoukselle, näin pimeään aikaan olen armollinen enkä rasita itseäni moisella. Nautin joulunajan kukista, asetelmista, valosarjoista ja kynttilöistä, rauhallisesta musiikista ja glögistä.

Mukavaa marraskuun jatkoa!

Neljä samankaltaista

Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin
Meikit naamoilta me naurettiin

Yksi sai kaiken mutta liian aikaisin
Toiselta vei musta vuosi hiuksetkin
Minä uskalsin kylmään veteen sukeltaa
Tunnen itseni nyt kokonaan

Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen
Yö vie meidät, mä mitään muuttais en
Joskus kun mä lähden, voitte värssyyn kirjoittaa
Hän pystyi aamuun saakka tanssimaan

Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista
Tää on se hetki, ei multa mitään vaadita
Vaan meidän retki, neljä samankaltaista

Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Tää on se hetki
Tää on se hetki
Tää on se hetki Kaija Koo: Supernaiset Istuin viime lauantaina hetken yksin kahvilan terassilla, kyllä ulkona marraskuussa kynttilälyhdyn palaessa pöydällä, merenrannalla, vuoden harmaimpana päivänä. Kuuntelin siinä niitä näitä lempikappaleitani, jotka ovat kovin melankolisia, katsellen tyynelle merelle, nauttien kuumaa glögiä. Kuinka siinä hetkessä kaipasinkaan menetettyä ystäväporukkaa, ja kaikkea sitä hyvää, iloa, naurua, tukea, jakamista ja kyyneleitäkin, mitä meillä oli vielä 1,5 vuotta sitten. Olen surrut tämän porukan eroa kuin kuolemaa ja lauantaina ikävä taas löi lujaa kasvoille. Kommentoin erään bloggaajan tekstiä, joka kertoi onnellisuuspakkomielteestä ja hän kommentoi minulle takaisin seuraavista: Välillä pahinta ei ole kuolema, vaan ero, joka tuntuu kuolemalta. Kuolema on jotain mitä pystymme selittämään. Jonka ymmärrämme. Ero on usein sellainen, jota ihmismieli ei pysty selittämään. Ystävä on olemassa, mutta ei ole. Kiitos näistä lohduttavista sanoista Sinulle, pääsin niiden avulla aimo harppauksen eteenpäin tässä prosessissa.

Joulunajankalenteri

Reilu viisi viikkoa jouluun! Nyt oli jo aika tehdä joulukalenteri eli laitoin paperikalenteriini ylös mitä kaikkea haluan tehdä ennen joulua.

Glögiä olenkin jo nauttinut muutaman kerran ja toin mökiltä pienen joulumännyn maljakkoon. Tyttären kanssa kävimme tunnelmoimassa joulukoristekaupoissa ja osastoilla ja ostimme toisillemme joulupallot kuusiin, minä hänen ensimmäiseen omaan joulukuuseen. Olemme ostaneet jo vuosia yhdessä yhden erikoiskoristeen, mutta viime vuonna kun purimme kuusen, niin pakkasimme puolet niistä tyttären laatikkoon ja loput jäi meille. Nyt hän rakentaa joulukuusen omassa kodissaan poikaystävän kanssa.

Tunnelmointi on tärkein ja sen olenkin jo aloittanut. Tänä viikonloppuna aion tehdä jouluasetelman sohvapöydälle ja hankkia ensimmäisen jouluisen kukkakimpun.

Lahjoiksi aion tehdä taas perinteisesti sinappia ja ehkä myös jotain muuta ruokaan liittyvää pientä lahjaa.

Kauneimmat joululaulut menemme taas äidin kanssa laulamaan Puotilan Kappeliin. Myös jokunen joulukonsertti on päästävä kuuntelemaan.

Joulukirjat ja -lehdet aion myös nyt ottaa esille, ideointia ja tunnelmointia varten. Joulukirjoja on kertynyt vuosien varrella jo kahdeksan kappaletta. 

Toki myös Tuomaan markkinat, Aleksin jouluvalot, Stockmannin jouluikkuna ja yleisesti kaikki kauniit valot kaupugissa on katsastettava.

Muutamat pikkujoulut ja glögitilaisuudet onkin toki jo tiedossa ja kalenterissa!

Tästä se alkaa - vuoden 2019 joulu!

Perinteet ja moninkertainen juhlavuosi lähenee loppuaan

Tänä vuonna on juhlittu pyöreitä vuosia oikein urakalla, on ollut siis huima juhlavuosi meillä! Miten sattuikin viidet eri tasavuosijuhlat meidän perheeseen tänä vuonna? Ja muutamat ystävienkin tasavuosijuhlat. 

Maaliskuussa olin ollut perhefirmassamme töissä 10 vuotta. Kalifornian matka oli lahja tästä uurastuksesta.

Toukokuussa juhlistimme kahden kesken pienesti sitä että ensi tapaamisestamme oli kulunut 30 vuotta! Siinä vaiheessa tunsin itseni jotenkin vanhaksi; olenko jo sen ikäinen että jostain on kulunut jo 30 vuotta? Totuutta oli katsottava silmään ja todettava sen näin olevan. Skål på den saken!


Heinäkuussa juhlistimme mieheni 50-vuotissyntymäpäivää. Tai itseasiassa pitkin kesää; juhlat ystäville ja suvulle pidimme kesäkuussa, oikeana päivänä heinäkuussa kilistelimme maljoja pienemmän porukan kesken, elokuussa vein mieheni Riikaan lahjamatkalle ja muutaman ystävän kanssa, jotka eivät juhliin päässeet kohottelimme maljoja pitkin kesää. Tyttären antama lahja, yhteinen tekeminen on vielä lunastamatta, joten kerran vielä tänä vuonna palaamme tähän tasavuosijuhlaan.

Syyskuussa vietimme Rapurallaa-porukan kanssa 20-vuotisrapujuhlia! Kun meillä molemmilla on pienet suvut eikä suuria sukutraditioita, niin niitä on luotava itse. Tässä on hyvä esimerkki, että sellainenkin voi onnistua, kun kaikki osapuolet ovat aktiivisia ja halukkaita jatkamaan perinnettä.

Marraskuussa olikin sitten aika viettää kymmenettä juhlavuotta suvun mökillä rosvopaistin merkeissä. Kiva perinne tämäkin ja kun nyt käymme oman mökin takia harvemmin tuolla sukumökillä, tämä varmistaa että ainakin kerran vuodessa menemme sinne.

Olisi kiva kuulla, jos teillä on jotain vastaavia pitkään jatkuneita perinteitä suvun tai ystävien kanssa? Vaalitaan niitä ja kivaa viikonloppua!

Kymmenes rosvopaistiviikonloppu ja talven ihmemaa

Meneepä aika nopeasti! Se oli eräs kesä suvun mökillä kymmenen vuotta sitten, kun mieheni serkun kanssa puhuimme ruoasta ja kokkailusta, mistäpä muustakaan, ja totesimme että emme ole koskaan tehneet tai syöneet rosvopaistia. No, sille syksylle varasimme ajan mökille tuloon lampaanviulu kainalossa. Kyllä jännitti tehdä ensimmäisellä kerralla rosvopaistia; miten se onnistuisi, olisiko kypsyysaste oikea, miten maustaminen on onnistunut, ajoitus...kaikki!

Nyt oli tosiaan jo kymmenes rosvopaistiviikonloppu, joka on aina loka- tai marraskuussa. Joskus on ollut todella lämmintä ja aurinkoista, joskus satanut vettä kaatamalla tai räntää ripeksinyt - mutta sää ei ole meitä koskaan estänyt tekemästä rosvopaistinuotiota.

Saavumme aina perjantain aikana mökille, jotta olemme lauantaina aamusta heti asemissa paistin kanssa.

Päivän kulku ja aikataulu on pysynyt hyväksi havaitussa kaikki nämä vuodet.

Klo 10 tavataan kuopalla, kaivetaan kuoppa esiin ja sytytetään tuli, vahditaan tulta, poltetaan risuja, nostetaan laiturit, miehet käyvät myös aina kaupassa, kun jotain on tietenkin unohtunut.

Klo 13.30 on lounaan aika, joka tehdään siinä nuotiolla tai kuten tänä vuonna, olin tehnyt kurpitsakeiton valmiiksi, mutta aina syömme ulkona. Lounaalla on ollut sinisimpukoita, itsetehtyä pizzaa, maalaisleipähodareita, loimulohta, savuporokeittoa, piirakkaa...kahvia tai glögiäkin keitellään fiiliksen mukaan. Joskus on syöty myös kakkua tässä välissä.

Klo 15 alkaa saunan lämmitys, tässä välissä käyn myös kattamassa pöydän, esivalmistelemassa lihan lisukkeet ja ottamassa ulkotulet esille

Klo 15.30 paistin maustaminen ja kääriminen kosteaan sanomalehteen ja folioon ja paistin laittaminen kuoppaan hiilloksen sisään

Klo 16 naisten saunavuoro

Klo 17 miesten saunavuoro

Klo 17.30 ulkotulien sytyttäminen

Klo 18.30 shampanjat kuopalla ja paistin nostaminen ylös

Klo 19 sisälle ja paistin leikkaus; joskus olemme syöneet alkuruoan, viime vuosina emme niinkään, joskus olemme syöneet jälkiruoan, sitäkään emme viime vuosina, korkeitaan juustoja, jos juustovastaava on ollut Ranskassa ja pääsee paikalle

Ilta päättyy yleensä lauluun ja tänä vuonna jopa tanssiin....

Meitä on paikalla yleensä kuudesta yhdeksään henkeä, kuka miten pääsee, kuitenkin niin että me ja mieheni serkku vaimonsa kanssa olemme aina paikalla. 

Tänä vuonna sää oli perjantaina ihanan talvinen, mutta lauantaina satoi vähän vettä ja asteet olivat plussan puolella. Tämä oli ensimmäinen kerta kun emme päässeet pulahtamaan järveen saunasta, kun järvi oli jäätynyt rannasta sen verran kovaan jäähän, että emme sitä lähteneet hakkaamaan auki.

Kerran olemme kuopan paikkaa vaihtaneet, alun perin olimme enemmän keskellä peltoa, mutta kun puita raivattiin rannasta lisää, saimme sinne oivallisen paikan isojen kuusten suojaan ja samalla kun puita kaadettiin, saatiin pölleistä sopivia jakkaroita ja apupöytiä. Laiturin penkitkin ovat käytössä. Kottikärryt toimivat hyvänä shampanjan tarjoilukärrynä ja kuuman paistin kuljettimena ylös sisälle.