Lunta tulvillaan oli mökin piha

Mikä luminen yllätys meitä odottikaan mökillä toissa viikonloppuna. Toki tiesimme että lunta on paljon kun olin naapureille sinne soittanut ja tilannut lumenaurauksen tontinrajalle saakka, mutta siitä sitten alkoikin käsipelillä polkujen raivaaminen. Lunta oli 40-60 senttiä ja se oli painavaa lunta. Meillä oli vain yksi lumilapio ja lumikola, jolla ei tuossa lumimäärässä ollut mitään virkaa. Ei muuta kuin kassit ja tavarat autosta aitan terassille, joka oli lähin mihin pääsimme kahlaamalla polvia myöten lumessa ja mies lähti lumilapion metsästykseen. No, viimeisen lapion sai kierrettyään neljä kauppaa.

Sillä aikaa minä olin raivannut polun tai vallihaudan kuten me sitä kutsuimme aitalta huussille. Siinä vaiheessa otin pari kassia ja raahauduin niiden kanssa mökkiin, jotta sain lämmöt ja jääkaapin päälle sekä koiralle ja itselleni juotavaa. Tiesin sisällä olevan Cokis Zero -tölkkejä ja ah miten se maistuikaan hyvältä, vaikka yleensä en edes juo limua, ja vesipulloni olin jo tyhjentänyt. Sillä aikaa mieskin oli tullut löytämänsä lumilapion kanssa ja alkoi kaivaa autolta polkua aitan ja huussin risteykseen. Minä aloin tulla mökiltä kohti saunaa ja aittaa. Yhteensä meiltä meni aikaa 2,5 tuntia ilman sen kummempia taukoja. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja pakkasta oli muutama aste.

Mies kiipesi vielä aitan katolle pudottamaan lumet, minä aloin saunanlämmityspuuhiin ja kaivoin tieni vielä rantaan, jotta saimme hakattua avannon saunavettä varten. Yhden kerran olin luovuttaa kun lapion kahva osui otsaani. Siinä vaiheessa alkoi väsymys jo painaa, mutta saunan piipusta tullut ihana savuntuoksu antoi toivoa, että kyllä tämä kaikki ahkerointi on vaivan arvoista.

Lopulta kaikki kassit oli saatu sisälle, tavarat paikoilleen ja rauha maassa. Saunakin alkoi olla lämmin, vedet kannettu ja lyhdyt palamassa. Ei muuta kuin saunaolut lumihankeen, jossa se pysyi kylmänä ja itse sujahdimme lämpimään saunaan. Kyllä kannatti! Ja mikä parasta, tiesin nukkuvani seuraavana yönä kuin tukki. Aamulla oli levännyt ja raukea olo, kroppa sopivan "kipeä" ja onnellinen olo.

Kyllä mökkeily on talvellakin ihanaa, vaikka omat haasteensa siinä on. Unohtumaton kokemus!

Muutoksia huoneissa

Kun tytär muutti viime syksynä omilleen, niin meille tuli yksi ylimääräinen huone käyttöön. Siirsin heti joogamattoni sinne huoneeseen ja toimme yhden välivarastossa ollen sohvan sinne, tosin sitä ei näy vielä näissä kuvissa mitkä otin jo viime syksynä.

Tumma puinen työpöytä tuoleineen siirtyi makuuhuoneesta seinän toiselle puolelle ja lasinen, kevyt Ikean sivupöytä jäi tyttäreltä meille toistaiseksi, ja se siirtyi taasen makuuhuoneeseen. Nyt kun sohva tuli sinne ns. työhuoneeseen, niin pöytäkin vaihtoi paikkaa ja mustan pienen tv-tason päälle ilmaantui tyttären ylimääräinen tv, myös välivarastosäilytykseen tänne meille. Ja eikä tuota lattialla näkyvää peiliäkään enää ole, sen tytär haki kuitenkin itselleen kun sopikin kivasti uuteen kotiin. Totesimme, että kaikkea "ylimääräistä" ei kannata heti laittaa myyntiin tai kiertoon, vaan lainailla puolin ja toisin ja kokeilla mikä sopii kenellekin.

Tavallaan tuo huone on täysin turha meillä ja vähällä käytöllä, koska etäpäivinä teen töitä aina ruokapöydän ääressä ja telkkaria katson harvoin. Lähinnä joogailen huoneessa, luen sohvalla ja välillä olen siellä sohvalla yönikin nukkunut, kun siippa on ollut kipeä ja yskinyt keuhkonsa ulos, niin olen sitten minä saanut aikakin jonkinlaiset unet naapurihuoneessa. Ja onhan se hyvä "vierashuone" kun tytär käy täällä meillä yökylässä tai sisko etelänmerensaarelta Helsingissä pyörähtäessä.

Sen suurempia suunnitelmia huoneelle ei ole eikä siihen panosteta sen enempää sisustusmielessä, kaikki kun väliaikaista vain on. Tosin matto odottaa edelleen pesulaan pääsyä ja sitä myöten lattialle....

Muualle asuntoon olisi tarvetta yhdelle jalkavalaisimelle ainakin...jahka valon määrä alkaa lisääntymään, niin sisustusintokin taas kasvaa! Tänään oli muuten todella lämmin, kävin koiralenkillä kevätulkoilutakki päällä ja muutenkin oli kevyempi vaatetus yllä. Kevättä odotellessa!

Tomaattivuohenjuustokeitto

Pitkästä aikaa ruoka-ohjetta jakoon. Olimme mieheni kanssa lounaalla yhtenä päivänä ja söimme herkulliset tomaattivuohenjuustokeitot, josta sitten inspiraatiota tähän keittoon. Keittohan on mitä parasta talviruokaa, lämmittävää ja lohduttavaakin. Tästä riitti meille työpäivän jälkeisiksi aterioiksi kahtena päivänä. Suosittelen aina käyttämään tomaattimurskan sijaan kokonaisia säilyketomaatteja, ne ovat paljon maukkaampia ja tuovat mehevyyttä ruokaan.

Tarvitset:

salottisipulia

oliiviöljyä

2 prk kokonaisia säilyketomaatteja

2-3 rkl aurinkokuivattujatomaatteja, ostin sellaisia valmiiksi pilkottuja

1 dl punaisia linssejä

1 prk pehmeää vuohenjuustoa

suolaa, mustapippuria, sokeria

Kuullota sipulisilppua oliiviöljyssä, lisää kokonaiset säilyketomaatit ja anna kiehua hetken. Lisää linssit ja aurinkokuivatut tomaatit, anna kiehua hiljaisella lämmöllä kymmenisen minuuttia (linssien kypsymisen ajan). Mausta suolalla, mustapippurilla ja parilla teelusikallisella sokeria. Sokeri pyöristää tomaatin makua. Soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä, mutta muista aina kuumaa ruokaa soseuttaessa peittää astia kannella tai pyyhkeellä, muuten voi olla että joudut siivoamaan koko keittiön kattoa ja seiniä myöten. Lisää vielä purkillinen pehmeää vuohenjuustoa. Sekoita ja kiehauta, niin että juusto sulaa keiton sekaan. 

Lisää halutessasi tarjoiluvaiheessa siemeniä, pähkinöitä tai vaikkapa raejuustoa tuomaan annokseen proteiinia. 

Nautitaan kevättalven päivistä ja lämmittävistä keitoista!

"Where to eat" -lista - ravintola Ventuno

Tammi-helmikuu olikin aika ravintolapainotteinen kuukausi, monestakin syystä. Yksi syy oli se että minun "where to eat" -ravintolalista kasvoi kasvamistaan ja sitä nyt oli vaan päästävä lyhentämään, nimenomaan uusien ravintoloiden osalta, osa ravintoloista oli ihan uusia kaupungissa ja osa uusia minulle.

Ventuno oli kumpaakin, jossa kävimme viime viikon lauantaina ystäväpariskunnan kanssa. Taas oli pöydässä monta erilaista herkkua, mutta annokset olivat tässäkin ravintolassa jaettavia, siitä syystä annoksiakin oli useita. Toisaalta on kiva päästä maistelemaan monia eri makuja yhdellä kertaa, mutta toisaalta on alkanut kyllästyttämään annosten jakaminen. Ongelmaksi saattaa välillä muodostua myös se että seurueessa joutuu tekemään kompromisseja annosvalintojen suhteen, joko ihan allergioiden takia tai vain ihan mieltymysten takia. Ravintolat perustelevat annosten jakamista sillä että yhdessä syöminen on sosiaalista ja mukavaa yhdessäoloa, tämä kyllä mielestäni toteutuu vaikka jokaisella olisi oma annos edessään. Ja voihan sitä siltikin sopivassa seurassa päästä toisen annosta maistamaan, jos annoskateus pääsee yllättämään.

Ventunon annokset olivat reheviä ja rehellisiä, kunnon kokoisia annoksia italialaiseen tyyliin. Sisustus oli maanläheinen materiaalien ja värien puolesta.

Kuvia on tullut näköjään taas otettua jokaisella ravintolakäynnillä, vaikka niin ajattelin annoskuvaamista vähentää, mutta kerään niistä myös inspiraatiota ruoanlaittoon, joka on todella kateissa tällä hetkellä. Ostin nyt viikonlopuksi erilaisia kasviksia ja etsin uusi ohjeita niiden ympärille, josko sitä inspiraatiota alkaisi löytymään. Maistellaan ja makustellaan!

Aika keväinen fiilis tuolla ulkona tänään ollut, vesi tippuu räystäistä, lumet lähes sulaneet ja asfaltti kopisi kivasti jalkojen alla. Kevättä kohti, vaikka kyllä sieltä vielä luntakin saadaan varmasti.

Kevättalvista viikonloppua toivotellen!

Helmikuun helmi - ravintola Kaskis Turussa

No nyt ei voi muuta sanoa kuin huhhuh! Olipas elämys herkutella ravintola Kaskiksessa Turussa viime viikon perjantaina. Pitkä odotus palkittiin ja kannatti todellakin odottaa. Jono ravintolaan on noin kolmisen kuukautta, mutta peruutuspaikkoja löytyy aina, niin kuin meillekin nyt kävi, kun vielä kerran jaksoin ravintolaan soittaa. Ensimmäinen kattaus on klo 17, mutta ravintola aukeaa jo klo 16 ja kun saavuimme paikalle osa seurueista oli jo syömässä, joten joustoa löytynee.


Tarjolla on neloset tai kuutoset eli neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenut. Ja niihin sopivat viinipaketit. Me valitsimme ystäväpariskunnan kanssa neloset, koska olimme kuulleet että annokset ovat ihan kivan kokoiset, eivätkä mitään ihan pientä piperrystä ja tämä piti kyllä paikkansa. Alkujuomien aikana tuli pieni keittiön tervehdys, joka oli ihanan samettisen pehmeää sellerikeittoa.


Ensimmäinen ruokalaji oli siikaa (1.kuva), makuina mukana yllättävästi wasabia ja jalopenoa upean keltaisen tyrnikastikkeen kera. Huimat maut, jotka sopivat täydellisesti yhteen.


Toinen alkuruoka oli burgundinpata (2. kuva) joka oli tehty porosta ja jossa oli rapeutta tuomassa suolatut maapähkinät. Käsittämättömän erikoisia yhdistelmiä jotka toimivat loistavasti yhteen.


Pääruoka oli Ahvenanmaalaista häränfilettä. Annoksen lisukekasvikset nousivat lähes pääosaan. Ja katsokaa mitä värejä! (3. kuva)


Jälkiruokana oli hunajajäätelöä (4. kuva) - mikä pehmeys koostumuksessa ja maussa, kuin olisi kesäisellä kukkaniityllä liihotellut kuin perhonen.


Maut muistan vielä tarkasti joka annoksesta, mutta en ihan kaikkea mitä niissä oli, koska niitä ei ollut kirjoitettu mihinkään - yllätysmenu!


Varaa ensin pöytä Kaskiksesta ja suunnittele sen jälkeen viikonloppureissu Turkuun. Ravintola löytyy joen toiselta puolelta, pienen ylämäen päältä kerrostalon alakerrasta, jossa on ollut ravintoloita jo pitkän aikaa. Miljöökin jo näkemisen ja kokemisen arvoinen.


Kaskis nousi kyllä ykköseksi täällä kotimaassa koetuista ravintolaelämyksistä!

Lauantaipäivän menoja - Musiikkitalo ja The Cock

Toissa lauantaina oli ohjelmassa Musiikkitalossa konsertti, jonka olin ostanut meille yhteiseksi joululahjaksi. Ja ei mikä tahansa klassinen konsertti, vaan Schönnbrunnin linnanorkesterin kiertuekokoonpanon esittämä Uudenvuoden Wieniläiskonsertti. Juuri se joka tulee aina uudenvuodenpäivänä telkkarista ja joka kuuluu ainakin meidän ohjelmaan vuoden ensimmäisenä päivänä. Televisioitu konsertti on jo kansavälinen instituutio, jonka tunnelma on ainutlaatuinen. Ja niin oli tämäkin konsertti todellinen elämys, vaikka Musiikkitalon konserttisalia ei oltukaan koristeltu kauniin kukkasin, niin kuin Schönnbrunnin linnan konserttisali. Tästä tulkoon perinne meille, ja haaveilenpa pääseväni joskus Wieniin tämän konsertin kokemaan, ei vain kuuntelmaan, vaan todella kokemaan.

Konsertista jatkoimme iltaa ravintola The Cockiin Kasarmintorin kulmalle ystävien kanssa ex-temporee illalliselle. Kiva, rento kortteliravintola. Kuvissa syömäni punajuuri-kvinoa-lehtikaalisalaatti ja jälkiruoaksi nautittamani espresso martini.

Kiva lauantai, joka piti sisällään omaa aikaa (aamun pedikyyri), yhteistä aikaa mieheni kanssa (konsertti) ja ystävien kanssa aikaa illallisen merkeissä. Sopiva tasapaino vaikka olikin monta juttua koettavana yhtenä päivänä!

Leppoisaa sunnuntaipäivää lumimyräkästä huolimatta tai juuri sen takia!