Vanilja-valkosuklaa omenapiirakka

Omenoita, omenoita...no, nyt leivoin sen omenapiirakan, josta mainitsin aiemmin. Alkuperäinen ohje on Kinuskikissan reseptivalikoimasta. Kuulemma minkään muunlaista piirakkaa ei tarvitse enää leipoa perheen mukaan. No, tämä piirakka päätyi tällä kertaa töihin!

Tarvitset:

Pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 munan

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

Täyte:

2 pussia Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastiketta

4,5 dl maitoa

120 g valkosuklaata

300 g omenakuutioita

Pinnalle:

sokeria

kanelia

Vatkaa voi ja sokeria vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito vispilällä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin 10 minuutiksi, jotta kastike muuttuu paksummaksi. Rouhi valkosuklaa ja sekoita vaniljakastikkeen joukkoon.

Pilko omenat lohkoiksi, viipaleiksi tai kuutioiksi.

Levitä pohjan päälle valkosuklaa-vaniljakastike ja painele omenanpalat joukkoon. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Paista 200 asteen uunissa 35 minuuttia. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla, kun se on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä, jos maltat.

Ihania omenaisia herkkuhetkiä!

ps. kesällä tein tällä samalla ohjeella piirakan raparperilla, seuraavaksi aion kokeilla päärynällä, ja varmasti esim mustikat toimivat todella hyvin tässä ohjeessa. Rohkeasti vain kokeilemaan eri täytevaihtoehtoja!

Metsäkävelyllä

Metsässä kävely tekee niin hyvää sekä fyysisesti että henkisesti. Kävimme viime sunnuntaina koirametsässä kävelemässä, koiraherra Lucallekin on kivaa kun saa vapaasti juosta pitkin metsän polkuja ja haistella ja nuuskia uusia tuoksuja sydämensä kyllyydestä.

Fyysisesti maaston vaihtelu tuo vaihtelua kävelyyn, joutuu tasapainoilemaan, ponnistamaan, hyppäämään, loikkaamaan, ottamaan pieniä askelia ja isoja askelia - tekemistä kaikille lihasryhmille. Henkisesti metsä rauhoittaa: kaunis ja vaihteleva maisema, erilaiset kasvit, joita olisi kyllä kiva oppia tuntemaan paremmin, metsän tuoksut, metsän äänet, metsän hiljaisuus, ehkä joskus jopa joku kohtaaminen jonkin eläimen kanssa, vaikka vain leppäkertun näkeminen saa hymyn huulille. Onhan monessa tutkimuksessakin todettu että jo 10 minuutin oleilu metsässä laskee pulssia ja vähentää stressiä.

Odotan jo mökille ja sienimetsään pääsyä! Nyt vaan kaikki nauttimaan metsäkävelyistä.

Alkusyksyn fiiliksiä

Tykkään syksystä tosi paljon. Kauniit ruskan värit ulkona kaiken pakahduttavan kesänvihreän jälkeen näyttää upealta. Syksyllä saan taas vaihtelua päivän asuihin, alkusyksyn vielä tarkenee ilman takkia, mutta paksut neuletakit ja huvit jo odottavat pääsyä käyttöön. Ruoatkin muuttavat muotoaan salaateista ja grilliherkuista keittoihin ja pata/uuniruokiin ja värikkäiden kasvisten määräkin ruoanlaitossa on kasvanut vuoden mittaan. Kuvien hieman kärsineet omenat odottavat piirakkaan pääsyä loppuviikosta. Ja iltaisin ilahduttavat kynttilät sisällä ja parvekkeella, toivottavasti myös naapureita.

Villasukat kaivoinkin jo lauantaina esille, ystävän kutomat ja lahjaksi saadut, ja nautiskelin aurinkoisella parvekkeella kupin teetä hyvän kirjan kanssa.

Olen tehnyt erään jännän huomion elämäntaparemonttini edetessä ja painon pudotessa: värit ovat palanneet elämään monin tavoin. Ostan enemmän värikkäitä kukkia, kuten nuo kuvan oranssit ruusut. Olen ostanut myös värillisiä vaatteita, en niitä iänikuisia mustia/tummia, ja käytän niitä todella innoissani, toki tykkään mustasta vieläkin vaatteissa, mutta värillinen paita mustien housujen kanssa on aivan uutta ja ihanaa mulle. 

Kivaa alkanutta viikkoa ja nautitaan aurinkoisista syyspäivistä ja miksei niistä sateisistakin, kunhan pukeutuu vaan säänmukaisesti!

Midnight Run Helsinki 2016

Koko kesän odotetuin sporttitapahtuma Midnight Run Helsinki 2016 juostiin eilen koko perheen voimin kovassa kaatosateessa. Tytär sai meidät innostumaan ja ilmoittautumaan ja siellä sitten juostiin Helsingin keskustaa ympäri kymmenentuhannen muun juoksijan kanssa. Tämä oli ensimmäinen juoksutapahtuma mihin osallistuin ja oli se kyllä sen arvoista. Pisin matka minkä olin ennen eilistä juossut oli kuusi kilometriä, syystä että toinen polvi alkoi kipuilemaan noin kolmisen viikkoa sitten. Viimeisen kolmen viikon aikana tein siis vain muutaman kevyen ja lyhyen lenkin, kävin fysioterapeutilla ja hieronnassa ja polvi vielä teipattiinkin torstaina, mistä oli kyllä selvästi apua. Hah, valmistauduin kuin mikäkin huippu-urheilija!

Olihan se pitkä päivä odottaa iltaan asti ja epätoivo meinasi iskeä alkuillasta kun järkyttävä kaatosade alkoi, onneksi oli kuitenkin suht lämmintä. Senaatintorilla oli hieno meininki, musa soi ja ilotulitteet räiskyivät jokaisen starttiryhmän kohdalla. Siitä sitten lähdettiin juoksemaan, mukulakivet olivat todella liukkaat ja alussa tuli varottua isoja vesilätäköitä, mikä osoittautui täysin turhaksi siinä vaiheessa kun tunsi miten vesi kulkeutui varpaiden väleissä. Matkan varrella oli erilaisia valosysteemejä elävästä tulesta lähtien ja musiikkia, kannustusjoukkojakin sateesta huolimatta. Kaikesta tuosta sai virtaa jatkaa! Juostessa oli kyllä mahtava flow päällä, sitä vain meni porukan mukana. Olin jo valmistautunut keskeyttämiseen tai kävelyyn polven takia, mutta onneksi ei tarvinut, kunto siis riitti ja nyt tässä jo mietitään seuraavaa juoksutapahtumaa mihin mentäisiin, tosin itse aion mennä vasta ensi vuonna, nyt täytyy antaa polven levätä ja liikkua vähän lempeämmin lähiviikkoina. Mutta kyllä juoksusta saan vaan sellaisen mahtavan flow-fiiliksen mitä en muista lajeista ole saanut!

Sain ystävältä aamulla ihanan viestin, kun olin yöllä viestitellyt fiiliksiä hänelle: She believed she could, so she did. Kiitos kannustuksesta ja tsempistä!

Kiitos kuuluu myös koko perheelle mahtavasta tsempistä ja menosta, ja tyttärelle erityisesti että sai meidät tähän mukaan! Love you.

Sunnuntaikanaa lisää

Tässäpä ruokavinkki huomiselle!

Kokonaisesta kanasta tai broilerista tulee todella mehevää uunissa ja on todella, todella sopivaa sunnuntairuokaa! Pilkoin vuoan pohjalle kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, valkosipulia, tomaatteja, porkkanaa ja muutaman perunan eli kaikkea mitä jääkaapin vihanneslaatikosta löytyi. Uunivihanneksissa on parasta se, että voi käyttää jo vähän nahistumaankin alkaneet yksilöt. Päälle pirskottelin rosmaariiniöljyä (joo, mun lemppari tällä hetkellä) ja kaiken tämän vihannespaljouden päälle kokonainen kana, jonka pintaan hieroin suolaa ja mustapippuria. Koko komeus uuniin (175 astetta) 1,5 tunniksi eli tässä täytyy vähän ennakoida moneltako olisi nälkä ja tekisi mieli kaluta mehevää kanankoipea! 

Ja mikä parasta vain yksi astia liikantui, no okei myös toinen kun tein ranskankermasta ja majoneesista kastikkeen ruoalle eli ranskankermaa, majoneesia, sinappia, suolaa, pippuria, valkosipulia ja persiljaa. Siinäpä se yksinkertaisuudessaan.

Eikä sitä ihminen muuta tarvitse sunnuntaina paitsi ehkä kevyet päiväunet ruoan jälkeen!

Sandro ja Huvilateltta

Kulttuuria kerrakseen yhdelle viikolle! Olin eilen illalla sitten tyttären kanssa Huvilateltassa konsertissa ja sitä ennen kävimme Kallion Sandrossa syömässä. Miten kiva ilta meillä olikaan, paljon juttuja ja naurua. Sandro Kalliossa on mielestäni jollain tavalla paljon boheemimpi tunnelma kuin Eiran Sandrossa. Johtuuko vain sijainnin luomasta mielikuvasta vai mistä? Tiedä häntä. Ruoka oli taas hyvää, söimme kasvismezelautaset. Ah mitä makuja ja värejä, kuin suoraan syysmetsästä nuo värit lautasella.

Konsertissa esiintyi taas kaksi upeaa taitelijaa; ensin espanjalainen Davide Salvado esitti Galicilaista perinnemusiikkia, upea esitys ja komea laulaja! Illan toinen esiintyjä oli portugalilainen Teresa Salgueiro, joka esitti kaihoisaa fadoa välimerellisin rytmein. Hieno elämys! Huvilateltta on mitä mainioin paikka tämän tyyppisille esitykselle, tarpeeksi pieni ja toimiva paikka muutenkin upeasti meren rannalla puiden siimeksessä.

Ihanaa viikonloppua!

Meripaviljonki ja Huvilateltta

Ollaan muutamina vuosina käyty kuuntelemassa ja katselemassa Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltan tarjontaa ja aina on ollut huikea meno, vaikka artisti ja tuotanto ei olisikaan ollut tuttua. Viime tiistaina oli elokuun treffien aika mieheni kanssa, juu jäi vähän viime tippaan, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin elokuussa. Ennen Huvilaan menoa halusin käydä testaamassa kelluvan Meripaviljonki-ravintolan. Sijaintihan on aivan mainio ajatellen Huvilatelttaa ja Kaupunginteatteria (sitten joskus kun remontti valmistuu). 

Saimme ikkunapöydän, mistä oli upeat näkymät ja tuntuma mereen hyvinkin läheinen, tosin kun aurinko paistoi suoraan pöytäämme, oli siinä hieman kuuma (liian) ja kirkasta (liian) kun meri heijasti valon suoraan silmiin (mietin aurinkolasien päähän laittamista, eräs rouva teki niin viereisessä pöydässä), mutta vaikka tarjoilija laski hieman pimentävän ja suojaavan kaihtimen alas, huomio meni kuitenkin liikaa aurinkoon.

Ruoat olivat kauniita, mutta aika yllätyksettömiä, kuten koko lista. Parasta oli tilaamani karpalo-mocktail, hyvän makuinen ja kaunis kuin mikä! Porukkaa oli paljon, ilmeisen moni menossa Huvila-konserttiin, mutta myös firmaporukoita rapuja syömässä kuten myös pariskuntia muuten vaan herkuttelemassa, tosin vähän vanhempia pariskuntia, siis vielä meitäkin vanhempia, nuoremmat eivät ole ilmeisesti löytäneet sillan tuolle puolelle tai ovat menneet suoraan Kallion kuppiloihin ;)

Huvilateltassa esiintyi kongolainen Gasandji ja etelä-afrikkalainen Nomfusi afro-soulimaisin sävelin. Varsinkin Gasandji teki vaikutuksen laulaessaan lingala-kielellä ja tanssien antaumuksella afrikkalaiseen tyyliin. Tunnelma oli huikea, musiikki ja koko esitys sai hymyn huulille pitkäksi aikaa. 

Mikä energisoiva kokemus! Tänään tiedossa lisää musiikkia Huvilateltassa...