Voisinko joskus nauttia jostain hetkestä ilman että kuvaan sitä? Varsinkin ruokakuvaaminen on minulle todella tärkeää ja tuntuu, että annos kuin annos on kuvattava, vaikka välillä mietinkin mihin niitä kaikkia kuvaamiani annoskuvia oikein käytän.
Arjen onni ja tavalliset pienet asiat saattavat tarjota paljon enemmän kuin mikään suorittamalla suoritettu tehtävä liittyi se sitten työhön tai vapaa-aikaan. Pitäisi osata nauttia juuri siitä hetkestä missä on. Pysähtyä. Kuullostella omia fiiliksiä juuri sillä hetkellä ja painaa ne mieleen.
'Sittenkun' ja 'olisipitänyt' - niin tuttuja sanoja. Vaikeinta on olla itselle rehellinen ja ymmärtää omat voimavarat. Joskus sitä vain lähtee suorittamaan toisten toiveita tai odotuksia ja unohtaa itsensä arjeen kiireessä.
Unohdetaan suorittaminen ja nautitaan hetkestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti