Granola - itsetehty ja superterveellinen

Aurinkoista torstaihuomenta!

Sain maistaa ystäväni mökillä kesällä hänen tekemää granolaa aamiaisella. Se oli niin ihanan makuista ja rapeaa tuoreiden marjojen ja tilkkasen luonnonjogurttia kanssa. Sain sitten linkin ohjeeseen ja kun tämä onnistui niin hyvin, niin ajattelin ohjeen teillekin jakaa.

Tarvitset:

taateleita 175 g

tahinia 120 ml

kaurahiutaleita 270 g

pähkinöitä maun mukaan 140 g

rusinoita (luomu) 75 g

kuivattuja karpaloita 30 g

auringonkukansiemeniä 35 g

kurpitsansiemeniä 35 g

kookoshiutaleita 15 g

kanelia 0,5 tl

suolaa 1/4 tl (voi jättää pois)

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Pilko taatelit. Sekoita taatelit ja tahini ja 3 ruokalusikallista vettä keskenään ja laita tehosekoittimeen tai soseuta sauvasekoittimella pehmeäksi tahnaksi. Lisää vedenmäärää vähän, jos ei meinaa soseutua.

Laita kaikki muut aineet isoon kulhoon ja sekoita taateli-tahiniseos joukkoon. Levitä granolaseos leivinpaperin päälle uunivuokaan tai -pellille. Paista uunissa 30 minuuttia tai kunnes seos on sopivan kauniin kullankeltaista. Sekoita muutaman kerran paistamisen aikana ja ole tarkkana ettei granola tummu liikaa. Anna jäähtyä ja siirrä kauniiseen rasiaan. Herkuttele aamiaisella, välipalaksi ja illalla. Itse syön granolaa marjojen ja mantelimaidon kanssa. 

Alkuperäinen ohje sivustolta Pick-up Limes.

Viisi asiaa minusta

Kostean helteistä tiistaihuomenta!

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa pyydetään kertomaan viisi asiaa itsestä, jotka ovat sellaisia mistä ei ole kirjoittanut blogissa aiemmin. Mietin tätä pitkään ja mitä kertoisin, mutta tässä nyt viisi asiaa minusta joista en ole täällä aiemmin kertonut.

1. FOMO - JOMO - Fear of missing out ja Joy of missing out. Tykkään olla itsekseni todella paljon, ja tarvitsen totaalisen omaa aikaa. Nautin kun saan olla yksin kotona. Mieheni reissasi aikoinaan paljon ja olin paljon tyttömme kanssa kaksin ja totuin siis olemaan yksin ja myös yksin lapsen kanssa. Reissuja on vähemmän nykyään, mutta silloin kun mieheni lähtee jonnekin, mietin ensin kaikkea mahdollista tekemistä ja menoja ystävien ja kavereitten kanssa, mutta mitä lähemmäksi se hetki koittaa kun saan ollakin kotona yksin, päätän olla sopimatta mitään ja vain nauttia omasta seurastani, ja koiran. ;) Toki saatan sitten soitella ja sopia menoja fiiliksen mukaan. 

Kun somesta näkee missä kaikki pyörivät ja menevät, niin toki sitä välillä mietin, että olisinpa mukana. Arvostan omaa aikaani paljon, ja onhan tässä tullut ehdittyä jos jonkinlaisissa menoissa riekkua mukana vuosien mittaan. Kun olen kotona yksin, puuhastelen kaikkien keskeneräisten juttujen parissa hiljaisessa kodissa, luen lehtiä ja kirjoja, annan ajatusten tulla ja mennä. En siis kuuntele musiikkia tai radiota. Kaipaan siis myös hiljaisuutta ja sitä ettei tarvitse välttämättä puhua mitään kenellekään. Olemme niin paljon yhdessä mieheni kanssa perheyrityksemme takia, että oma aika on itsekseen kotona tai vaikkapa lenkkipolulla on luksusta. Kun sitten tapaan ihmisiä, olen sosiaalinen, puhelias ja tykkään tehdä erilaisia asioita ihmisten kanssa. Kokea uutta. Voimaantua. Keskustella ja jakaa kokemuksia. Nauraa. Iloita. Ja kun on saanut hetken olla itsekseen, jaksaa taas olla sosiaalinen.

2. Pelkään äkkikuolemaa. Omaa ja läheisten. Pelkään siinä sitä ettei ole ehtinyt sanoa sanottavaansa eikä ole ehtinyt tottua ajatukseen läheisen poismenosta. Ja etten olisi ehtinyt järjestellä omia asioitani niin, että kaikki olisi läheisille helpompaa. Kaikki kävisi kuin salamaniskusta. Haluan valmistautua kaikkeen hyvin ja olla tietoinen mitä milloinkin tapahtuu. Rakastan kalenteria, jossa on kaikki menot merkittynä, koen silloin hallitsevani tilanteita ja elämää. Tee kyllä joskus asioita ihan extemporeekin. Pelkään myös lentämistä juurikin tuon hallinnan puutteen takia. Pari päivää ennen lentoa huomaan olevani ärtynyt ja totinen. Ja aina vain lähden lentomatkoille ja selviän niistä. 

3. Inhoan väenpaljoutta, suuria massatapahtumia. Mutta aina välillä niistäkin itseni löydän, tosin nykyään harvemmin. Hallinnan puute tässäkin varmaan nousee suurimmaksi syyksi. 

4. Rakastan tehdä listoja. Niitä on puhelimessa, lipuilla ja lapuilla, erilaisissa muistikirjoissa, kalenterin sivuilla, ja mielessä. Olen tosin nyt oppinut siirtämään listat mielestä paperille, niin kapasiteetti ei kasva liian isoksi päässä eikä valvota yölläkään. Kynää ja paperia pitää olla aina saatavilla. Ideoita pompahtelee mieleen siellä täällä. Luettuja lauseita ja sanontoja kirjoittelen myös ylös myöhempää käyttöä varten. 

5. Ruoka - sen parissa olen tehnyt töitä nuorena ja sille alalle olen kouluttautunut, mutta lisäkoulutuksen myötä hakeuduin muun alan töihin. Kaikki ruokaan liittyvä on lähellä sydäntäni ollut aina. Tykkään kokkailla vanhoilla hyväksi havaituilla resepteillä, mutta myös kokeilla uutta. Olen aina valmis lähtemään ravintolaan syömään kun joku pyytää. Matkoilla yksi tärkeimmistä asioista on valita ja varata ravintolat etukäteen. 

Rakastan lukea keittokirjoa ja ruokalehtiä. Ruokalehtiä ostan myös aina reissuilta. Rakastan katsoa Master Chef Australiaa - vaikka muuten inhoankin realitysarjoja. Jo alkuviikosta mietimme mitä syömme viikonloppuna tai jonain muuta tärkeänä ajankohtana. Olemme jo nyt keskustelleet joulun ruoista. Jaamme muutaman ystäväpariskunnan kanssa ravintolavinkkejä toisillemme matkoilta ja kirjoittelemme viestejä, että tänne tulemme vielä yhdessä syömään. 

Unelmoin hyvästä ruoasta. Jokin aika sitten mieheni kanssa muistelimme parhaita ravintolakokemuksia reissuiltamme; siellä nousivat maku- ja elämysmuistot mieleen ja kieleen.

Tykkäämme kutsua myös ystäviä ja kavereita illallisille viikonloppuisin. Tosin se on vähentynyt jonkin verran viime vuosina, syystä että koen vierailukutsujen olevan vastavuoroisia. Harmikseni olen huomannut, että osa ei kutsu ollenkaan vastavierailulle, niin kyllä siitä tulee sellainen fiilis, että emme mekään aina halua olla se tarjoava osapuoli ja nähdä sitä kaikkea vaivaa, vaikka tarjoaisi kaupasta puolivalmiina ostettuja tapaksia. Ei se mitä tarjoaa, vaan se että ylipäätään kutsuu omaan kotiinsa, on mielestäni arvostuksen merkki. 

Kerro sinäkin jokin yllättävä asia itsestäsi!

Kolme ravintolasuositusta Riikaan, joista yksi sai lähes kyyneleet silmiin

Kaunista ja aurinkoisen lämmintä sunnuntaihuomenta!

Matkamme Riikaan oli lahja minulta miehelleni hänen täyttäessä 50 vuotta heinäkuussa. Varasin kaiken valmiiksi lahjamatkaa varten ja suunnittelin mitä kannattaa nähdä ja kokea, kuitenkin suht väljällä aikataululla ja säävarauksella. Aloitin lentovarauksella, sitten hotelli ja lopuksi kolmelle illalle ravintolat. Tässä muutama sananen ravintoloista. 

COD Robata Grill Bar

COD Robata Grill on ensimmäinen aito japanilainen robatagrilli ravintola Latviassa. Sisustus oli pelkistetty, mutta ei kuitenkaan liian. Ruoka oli todella kauniisti laitettu tarjolle ja se oli myös todella hyvää. Söin alkuruokana tonnikalatatakin ja se oli paras tonniakalatatakiannos minkä olen syönyt, myös kaunein. Valaistus oli sen verran hämärä, että en ottanut ruoista kuvia, nautiskelin vain. Ravintola oli täynnä torstai-iltana ja oli sinne löytänyt tiensä myös japanilaiset turistit. Vanhasta kaupungista kävellen reilu kilometri matkaa. Suosittelen aasialaisen ruoan ystäville.

DOME Fish Restaurant

Perjantai-iltana suuntasimme syömään vanhaan kaupunkiin kalaravintola DOMEen, joka on Dome-hotellin yhteydessä. Hotelli ja ravintola on pienen kujan varrella, pääravintolasali on katutasossa ja yläkerrassa (5.krs) on vielä pienehkö, intiimi terassi. Varausta tehdessä pääravintolasali oli täynnä sekä perjantaille että lauantaille, mutta perjantaille sain pöydän kattoterassilta. Ja kattoterassi oli ehdottomasti ihanampi kokemus lämpimänä elokuisena iltana kuin hieman kellarimainen sisätila, joka on ihana varmasti huonommalla säällä tai säällä kun ei tarkene istua ulkona. Terassin menu oli suppeampi kuin pääsalissa, mutta terassilla oli on oma kokki ja grilli, josta leijailikin ihania kala-ja äyriäisruokien tuoksuja ympäri terassia. Ravintolan paikallinen erikoisuus on koivunmahlasta tehty koivusiirappi, vähän kuin balsamico, jota tarjottiin öljyn ja leivän kanssa alkuun. Koivusiirappiin ei ole lisätty yhtään sokeria, ja maku oli aika hapan ja kirpeä, mutta hyvä. Kaikki annokset olivat huippukauniita ja herkullisia. Jos sää suosii, niin varaa pöytä terassilta. Näkymät naapuritalojen katoille oli hurmaava, tunnelma kiva, tarjoilu erittäin ystävällistä ja huomaavaista.

Vincents

Matkan huipennus oli viimeisenä iltana illallinen ravintola Vincentsissä. Illallinen oli elämys, enemmän kuin pelkkä illallinen. Kokonaisvaltainen kokemus kaikille aisteille. 

Alla keittiöntervehdyksenä kirsikkatomaatti täytettynä rapumurekkeella sipuliliemessä. Miten voikin yksi pieni tomaatti tuoda suun täyteen makuja.

Keittiöntervehdys tämäkin. Saimme eteemme valkoisen kiiltävän jääpallon, jota tarjoilija alkoi sulattamaan tohottimella ja sisältä löytyi pienenpieni mätiherkku jääpedillä. Hieno ja yllättävä kokemus!

Tuo vasemmalla oleva voikartio: parasta voita mitä olen ikinä syönyt. 

Bordier butter is from France, Bretagne region and is made by Jean Yves Bordier. Only the best quality milk is gathered, aged for 3 days before turning into rich cream and 36 more hours before mixed into butter. Butter is lightly salted and has flower, nut and earth notes in taste. It is handmade by old traditional methods. The gourments claim that it it the best butter in France and even in the world. This butter is not a condiment, but the main attraction. 

Ravintola Vincents leipoo leipää myös joka päivä. 

Every day we knead flour with water, natural yeast and salt. The natural yeast is 27 years old from the Tishbi Vineyeard in Israel. 

Punaviinimarjasorbettitikkarit valmistettiin pöydässä -200 asteisen levyn päällä. Tikkarit raikastivat suun ja suorastaan sulivat suuhun kuin hattara.

Kyyhkyä kahdelle. Täydellinen kypsyys, upea kastike ja lisukkeet.

Aterian kruunasi paras syömäni jälkiruoka ikinä: valkosuklaaomena. Rapea valkosuklaakuori, sisällä mm. omenahilloketta ja valkosuklaata. 

Kun joskus harvoin ruoka yltää sille tasolle, että tekee mieli itkeä onnesta, niin täällä olisi tehnyt mieli tirauttaa pari onnenkyyneltä: kaikista näistä mauista, tuoksuista ja vaivannäöstä, ideoista, rakkaudesta ruokaan, tarinoista raaka-aineiden takana. Kaikki fokus oli ruoassa. Ruoka oli kaikki. 

Ja vieläkin ihan itkettää kun muistelen miten kaikki oli niin erinomaisen makuista, kaunista ja taiten tehty. En löydä edes sanoja kuvaamaan tätä herkullista synttärimatkan päätöstä. Vincentsin kokonaiskokemuksella elää pitkän aikaa arjessa, joka alkaa pikkuhiljaa hiipimään enemmän ja enemmän eloomme. 

Riika -mitä näimme ja koimme

Viikon puoliväliä jo viedään kovaa vauhtia!

Vihreä. Vehreä. Paljon puistoja. Vanhoja rakennuksia. Kauniita taloja. Suht' matalaa rakennuskantaa, muutamaa "pilvenpiirtäjää" lukuunottamatta. Siistiä. Hiljaista. Sopivasti ihmisiä. Ystävällistä. Siinä päällimmäiset tunnelmat Riiasta.

Pidin eniten puistoista ja niitä on paljon. Kaikki puistot olivat todella hyvinhoidettuja ja siistejä, niissä oli penkkejä millä levähtää ja kahviloita missä sai nauttia kupillisen virkistävää juomaa. Puistot myös tasapainoittivat kaupungin ja liikenteen ääniä. Pieni joenuoma halkoi kaupunkia ja sekin loi rauhallisen ja rauhoittavan yleistunnelman niin kuin vesi elementtinä aina. Joen pääuoma oli kaupungin toisella laidalla ja sieltä lähtivät laivat mm. Tukholmaan.

Museoita on myös kiitettävä määrä, ja joihinkin niistä oli ilmainen sisäänpääsy ja useimpiin sisäänpääsyn hinta noin 10 € luokkaa. Ilmaismuseoissa oli toki mahdollista antaa lahjoitus, niin halutessaan. Kävimme neljässä museossa: 

- The Museum of Occupation of Latvia 
- KGB Building
- Latvian National Museum of Art
- Riga Art Nouveau Museum


Kaikkia voin suositella lämpimästi. Kahdessa ensimmäisessä on paljon luettavaa tekstiä ja valokuvia historiasta. Hyvää kertausta hullusta ja karmeasta ajasta, järkyttävistä ihmiskohtaloista ja ihmisten rohkeudesta nousta vastarintaan.

Latvian National Museum of Art on todella kaunis rakennus, sisällä on ihan mieletön valo ja kaunistakin kauniimpi portaikko, myös kiva kattoterassi maisemien ihailuun. Toinen näköalapaikka löytyy Radisson Blue hotellin Skyline-baarista kerroksesta 26. 

Pidän myös "kotimuseoista" eli Riga Art Nouveau Museo on sellainen jossa pääsee sukeltamaan menneen ajan ihmisten elämään, ja kuvitella arkea ja juhlaa heidän kodissaan. Myös "art nouveau" alue, jossa tämä museo on, on näkemisen arvoinen alue upeine rakennuksineen. 

Vanha kaupunki on mielestäni isompi kuin Tallinassa, ainakin enemmän sokkeloisia kujia, joita tuntui riittävän loputtomiin, kuten myös kahviloita, ravintoloita ja terasseja, kaupat olivat lähinnä turistikauppoja. 

Jos haluat shoppailla, en suosittele Riikaa. Parilla kadulla on ns. merkkiliikkeet, lisäksi pari ostoskeskusta, joissa perushalpavaateliikkeet ja Stockmann, jossa täysin samat hinnat kuin täällä meillä. Ainoa mitä suosittelen on liikkeet, joissa myydään paikallisten käsityöläisten tekemiä keramiikkaa, kynttilöitä, villasukkia jne. 

Kävimme myös lähtöpäivänä tunnin jokiristeilyllä lähinnä ajankuluksi kun odottelimme lentokentälle lähtöä, mutta enpä nyt suosittelisi sitä, eipä paljon mitään uutta nähtävää mitä ei näkisi kaupungista käsin, mutta onhan se toki kiva istua jokilaivan kannella ja nauttia vaikka kuppi kahvia tai kylmä olut.

Kokonaisuudessaan voin lämpimästi suositella Riikaa, jo lyhyen lennonkin takia. Olimme kolme yötä, mikä riittää loistavasti yhdelle kerralle, mutta aiomme mennä ehdottomasti uudelleen ja suunnata silloin myös Jurmalan-rantakaupunkiin.

Lämmintä keskiviikkoiltaa!