Lomalla parasta - rutiinit

Tammikuisella Thaimaanlomalla Hua Hinissä, jossa olemme käyneet jo 15 vuoden ajan, nyt taisi olla kymmenes kerta, on parasta rutiinit tutussa ympäristössä. 

- aamu-uinti allasalueen auetessa kello seitsemän samalla auringonnousua ihaillen
- rauhallinen aamiainen Bangkok Post -sanomalehteä lukien ulkona lämmön hivellessä ihoa
- oma aika kirjaa ja lehtiä lukien allasalueella
- iltapäivän hieronta
- suihkun jälkeen hotellin valkoisessa kylpytakissa istuskelu parvekkeella kylmää valkoviiniä nauttien ja auringonlaskua ihaillen
- aperitiivit rantabaarissa
- illallinen muutamassa samassa hyväksi havaitussa ravintolassa
- ajoissa nukkumaan

Ah, niin keski-ikäistä ja ah, niin ihanaa! Välillä tälläinen rutiininomainen loma tekee niin hyvää. Ei ole minkäänlaista painetta tehdä mitään tai nähdä mitään. Kunhan vaan on ja nauttii valosta ja lämmöstä. Tällä kertaa olimme kuitenkin meille uudessa hotellisssa, siinä oli tälle matkalle tarpeeksi vaihtelevuutta.

Sun set by the Ocean -

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin - kiitos Kalifornia! 

Dreams can come true.

17 Mile Drive - Pebble Beach ja Monterey

Hyvää huomenta perjantaiaamuun! Palaan vielä kerran näihin upeisiin Costal Higway 1 -tien maisemiin, joita pitkin ajoimme Kalifornian matkallamme. 

Yksi upea ajokohde oli Pebble Beachin alueella sijaitseva 17 Mile Drive. Pebble Beachin alue on vartioitu asuinalue, jossa on rannantuntumassa todella upeita ja varmasti kalliita taloja, upeita puutarhoja ja korkeita aitoja tuomassa yksityisyyttä. Alueelle oli sisäänpääsymaksu ja mukaansa sai portilta kartan, jota seuraamalla ja ajamalla reitin näki mitä upeampia maisemia Tyynellemerelle. Kartalla oli kerrottu lyhyesti pysähdyspaikoista ja alueen historiasta.  Laskimme että alueella taisi olla jopa viisi golfkenttää ja jopa oma sairaala, tosin yhtään ruokakauppaa tai muuta vastaavaa emme nähneet; no mitäpä niillä kun golfklubeilla oli mitä upeampia ravintoloita ja kahviloita.

Pebble Beachiltä lähdimme ajelemaan takaisin kohti ihanaa hotelliamme ja matkalla pysähdyimme lounaalle Montereyn kaupunkiin. Oikein sievä, pieni paikka, jossa kaikki palvelut turisteille oli yhden rantakadun varressa. Onnistumme näkemään pari merileijonaa laiturilla, mutta yhtään otteria eli merisaukkoa emme nähneet, vaikka niitä on ennen ollut valtavat määrät juuri Montereyn laitureille.

Meren aaltojen pauhu näillä rannoilla oli musiikkia korville. Sen kuuli joka paikkaan. Aaltojen tasaiseen rytmiin oli iltaisin hyvä nukahtaa ja herätä aamulla. Merelle jaksoi katsella loputtomiin.