Cruising day

Syysajelupäivä. Oli luvattu aurinkoista, kuivaa ja upeaa säätä. Aamu alkoi kuitenkin pilvisenä, ehkä jopa sumuisena, mutta pian aurinko tuli esiin ja säästä tuli mitä upein. 

Ajelimme Halosenniemeen taitelija Pekka Halosen ateljeemuseoon, opas kertoi taitelijan elämästä ja upeasta ateljeesta, jonka sijainti Tuusulajärven rannalla on mitä mahtavin. Sieltä ryhmämme matka jatkui Lotta-museoon, jossa meillä oli myös lyhyt opastus ja omatoiminen kierros itse museossa ja puutarhasssa, täällä nautimme myös kahvit Lottakanttiinissa. Olen käynyt joskus teini-ikäisenä tuolla Halosenniemessä, mutta oli todella mielenkiintoista käydä nyt uudelleen. Tuusulassahan on monia mielenkiintoisia paikkoja missä käydä, sopivat oikein hyvin Suomi100-juhlavuoden aikana tutustuttaviksi.

Sitten ajelimmekin pidemmän matkan ihania, kiemuraisia "maalaisteitä" syysmaisemissa Hirvihaaran kartanoon lounaalle.

Syysajelun järjesti autokerho johon kuulumme, osallistuimme nyt ensimmäistä kertaa tähän aktiviteettiin, mutta ei varmasti viimeistä kertaa. Oli myös kiva tutustua muihin kerholaisiin ja ensi kerralla tuntee sitten joitakin jo nimeltäkin.

Family dinner

Riimiporoa, karpaloa ja kanttarelleja

Paistettua maksaa, puikulaperunapyreetä ja punaviinikastiketta

Juustot ja suklaapraliinit (jaettiin kaikkien kesken)

Viime perjantaina lähdimme suht ex-temporee dinnerille perheen kanssa ravintola Strindbergiin. Tytär oli tulossa suoraan töistä sinne ja me pysäydyimme matkalla Salutorgetin baariin, jossa en ollutkaan ennen käynyt, vaikka Salutorgetissa on tullut käytyä kerran jos toisenkin syömässä tai terassilla. No, se oli kiva sohvaryhmien täyttämä pikkubaari kivoilla näkymillä Espalle ja Kauppatorille. Erilaisia nojatuoleja ja sohvia, taidetta seinillä, tummaa tapettia, lampetteja seinillä - tunnelmallista.

Strindbergin ruoka on ruokaa, josta tietää mitä lautasella on kun sen saa eteensä. Perunamuussin tunnistaa perunamuussiksi, kuten myös maksaviipaleet, puolukat ja sipuliviipaleet (minun annokseni). Siis konstailematonta, hyvää perusruokaa, kauniisti aseteltuna ja maut kohdillaan. Tykkään myös Strinbergin isoista ikkunoista Espalle ja ruudullisista pöytäliinoista, palmumaisista isoista viherkasveista ja pöytälampuista.

Ravintola oli aivan täynnä. Oli turisteja, pariskuntia, perheitä, naisporukoita. Käyvätkö miehet kaveriporukoissa syömässä? Harvemmin ainakaan niissä paikoissa missä itse käyn, ilmeisesti. Keskeinen sijainti ja pohjoismainen, kotiruokatyyppinen ruoka, hyggemäinen fiilis ja kiva tunnelma - siinä varmasti paikan isoimmat plussat. 

Perheen kanssa ulkona syödessä, tiedän jo valmiiksi listaa katsoessani mitä mieheni tilaa ja mitä tyttäreni tilaa. No, onhan tässä tätä yhteistä taivalta ollut jo vuosia, joten onkos tuo mikään ihme.  

Tukkutorin Kala ja pulpot

Kävimme viime viikonloppuna suht uudessa kalaliikkeessä  Tukkutorin Kalassa, joka on Teurastamon alueella. Valikoimassa on runsaasti tuoreita kaloja ja äyriäisiä, myös savustettuina tai muuten valmistettuina. Tarjolla on myös brunssia ja lounasta. Tila oli oikein valoisa ja kivannäköinen, tiskit freesit ja täynnä herkkuja. Ostimme mm. pulpoja eli pieniä mustekaloja, jotka valmistimme nopeasti pannulla oliiviöljyssä paistaen, mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Päälle vain limenlohkosta mehua ja raikasta valkoviiniä lasiin. Ah, miten hyvää, helppoa ja yksinkertaista. Käykää ihmeessä tutustumassa liikkeeseen ja ostakaa rohkeasti jotain uutta, ohjeita saatte asiantuntevilta myyjiltä, jos niitä kaipaatte.

Puuvillaa ja vekkejä

Puuvillan oksa. Halusin jonkin kestävän oksan ilahduttamaan syksyistä kotia. Puuvillan oksa valikoitui kukkakaupasta mukaan. Sellainen minulla on ollut ennenkin, siis puuvillan oksa, ei kukkakauppa, vaikka kukkakaupasta olenkin aina haaveillut. Oksa on samalla kertaa jykevä ja herkkä. Valkoinen puuvillapalleroinen on pehmeä, no, kuin puuvilla. Valaisiminen varjostin on vekkimäinen. Kaunis, tyylikäs ja nyt niin muodikas, ainakin hameissa ja housuissakin, ehkä myös varjostimissa.

Pöytä katettuna

Muutama viikonloppu sitten vanhempani ja mieheni vanhemmat olivat meillä ns. tupaantuliaisissa. Kattauksesta ehdin ottaa kuvia, kuten myös proseccon kanssa tarjottavista pienistä mozzarella-anjovispaloista, mutta en muista ruoista. Ruokien kuvaaminen jää aina kun on enemmän vieraita pöydässä, jo senkin takia ettei annokset jäähdy ja ettei vieraiden tarvitse odottaa. Perhe on jo tottunut odottamaan aina ja kaikkialla ennen kuin koskevat juomiinsa tai ruokiinsa. :)

Ranskalaiset luomuanjovikset ostin Hangon reissulta kesällä ja yhdistin ne pienten somien mozzarellapallojen kanssa, jotka maistuivat ihanilta proseccon kanssa. Mozzarella ja anjovis saattaa kuullostaa nopeasti oudolta yhdistelmältä, mutta toimi vallan loistavasti. Makuyhdistelmää voi loiventaa tarjoamalla ne maalaisleivän päällä tai pienen salaatin kera.

Varsinaiseksi alkuruoaksi teimme myös mozzarellaa, nyt kunnon valuvaa burrataa ja sen kanssa paistettuja jättikatkarapuja. Päälle tipottelin mieheni tekemää vinaigrettiä. Herkullinen yhdistelmä tämäkin ja myös kaunis. Burrata on eräänlainen pehmeä mozzarella Puglian alueelta, joka tehdään edellisillan täysrasvaisesta puhvelin/lehmänmaidosta tarkan prosessin mukaan. Burrataa voidaan tehdä myös sekoittamalla mozzarellaa ja kermaa. 

Pääruokana oli karitsankaretta, sahramirisottoa ja papuja. Jälkiruokana oli suklaakakkua ja Jymyn luomua mäntyjäätelöä. Nostan ennen vieraiden tuloa kaikki tarvittavat astiat ja ruokailuvälineet aina valmiiksi astiasenkin päälle, joita en kata pöytään. Laitan myös keittiössä kaikki niin pitkälle valmiiksi kuin mahdollista, kaikki pilkottavat pilkon kippoihin valmiiksi, mausteet nostan esille, kuten myös koristeet, jotta mikään ei unohtuisi ja kaikki sujuisi jouhevasti. Näin ehdimme itsekin seurustella ja nauttia illasta!

Ilta oli iloinen ja kovaääninen, kuten aina kun on paljon porukkaa. Illan päätteeksi, kun vieraat olivat lähteneet, lähdimme viemään koiraherran vielä ulos ja samalla kannustimme Midnight Run -juoksijoita, joiden reitti meni aivan meidän läheltä ohi. Sen jälkeen vielä tiskasin kaikki lasit ja ne lautaset, mitä en laittanut astianpesukoneeseen. 

Olipas paljon kuvia ja tekstiä tällä kertaa! Lisää kattaus- ja ruokakuvia tulossa pitkin syksyä ja talvea, koska kutsuttavien lista uuteen kotiin on pitkä....