keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kotisuunnitelmat ja muutto "maalle"









Suunnitelmat muuttuvat meillä monesti nopeasti, ainakin asuntojen suhteen. Niin nytkin. Meidän piti muuttaa uuteen valmistuvaan kerrostaloon hyvien ulkoilumaastojen viereen tulevien kuukausien aikana lyhyehkön matkan päästä Helsingin keskustasta. Pääsimme käymään rakennustyömaalla helmikuun lopulla asunnossamme. Olimme kovin hiljaisia ja miettiväisiä sieltä lähdettyämme. Paikka ei tuntunut meidän kodilta monestakin syystä. Ja siihen tunteeseen oli uskottava.

Meni jokunen viikko, alkoi korona-aika ja löysimme itsemme "maalta" katsomassa omakotitaloa. Ja kyllä, muutamme kesäkuussa omakotitaloon ensimmäistä kertaa, pysymme Uudellamaalla eli ei sen kauemmaksi "maalle" mennä. Kauniissa maalaispeltomaisemassa järven rannalle odottaa uusi kotimme. 

Mieheni on katsellut taloja alueelta jo vuosien ajan, itse en vaan koskaan oikein lämmennyt ajatukselle. Halusin asua ratikkamatkan päässä keskustassa, kuten olemme nyt kolmisen vuotta tehneet, tosin kahdessa eri osoitteessa. No, tämä on nähty ja koettu nyt, kivaa oli ja kaiken sen arvoista. Mutta sitten tuli korona ja sai ajatukset kääntymään täysin toiseen suuntaan pois väenpaljoudesta. Huomasin, että pärjään oikein hyvin ilman "keskustassa piipahtamista". Ja pääsehän sitä tuolta "maaltakin" Helsinkiin reilussa puolessa tunnissa.

Nyt olisi aika suunnata katseet maalipurkkeihin ja tapetteihin. Uudessa kodissa riittää pieni pintaremontti, jonka pyrimme tekemään mahdollisesti ennen sisään muuttoa. Tämän takia en toivo kovin helteistä kesä-heinäkuun vaihdetta. ;)

Vielä en ole oikein ehtinyt fiilistellä sisustamista kovinkaan paljon, mutta ajan kanssa laitellaan kotia meidän näköiseksi. Pääsemme vielä kerran ennen muuttoa käymään siellä, ottamaan mittoja ja katsomaan mitkä seinät vaativat maalisutia. Remontti- ja sisustusjuttuja siis tulossa myöhemmin lisää!

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Viisikymmentä - elämä on











Täytän tässä kuussa viisikymmentä vuotta. Jo noin vuosi sitten aloin miettimään pidänkö juhlat, ja jos niin minkälaiset. Ja jos en, niin miten, missä ja kenen kanssa vietän päiväni. Tein monta metsälenkkiä ystäväni kanssa ja asiaa pohdimme, myös hänellä oli samat pohdinnat mielessään omien juhliensa suhteen. Ja ikinä emme saaneet selkeää päätöstä tehtyä lenkin loppuun mennessä. Toki juttelimme muistakin aiheista ja vain nautimme ulkoiluista ja luonnosta. Viestit ja ideat juhlista lentelivät kuitenkin lenkkien välissä. 

Kunnes koitti helmikuun alku, tein päätöksen, varasin juhlapaikan ja puolivälissä helmikuuta laitoin "save the date" -kutsun pienelle valikoidulle porukalle. Ilmassa oli iloa, kuplia ja jännitystä. Olin ensimmäistä kertaa järjestämässä juhlia vain itselleni. Juhlia jotka olisivat täysin minun, ei kenenkään muun, eikä samalla jotkin muut juhlat. Itsesuunnittelemani, täysin minun näköiseni ruokia, juomia, musiikkia ja kutsuttuja myöten.

Kutsun lähettämisestä meni kuukausi ja tuli tuo viheliäinen korona, joka muutti kaiken, ja perui myös minun juhlaviikonloppuni. Perui monen muunkin juhlat, perui monta matkaa ja perui lähes koko elämän, niin ainakin alussa tuntui.

Nyt tänä viikonloppuna, kun syntymäpäiväjuhlaani oli pari viikkoa aikaa, alkoi harmittamaan todenteolla koko koronap***a. Sen kerran kun halusin olla juhlien keskipiste pitkän harkinnan jälkeen, enkä istua yksin laiturin nokassa kauan säästämäni huippushamppanjapullon kanssa, niin käy näin. Sen yhden ainoan kerran. 

Koko elämäni olen järjestänyt juhlia muille, ja rakastan sitä. Olen halunnut olla aina itse sivuroolissa; omat 40-v juhlat olivat samalla meidän tupaantuliaiset ja vain tietäjät tiesivät että ne olivat myös synttärini. No, sitä saa mitä tilaa. Kun nyt alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivää vain perhepiirissä, niin nyt se toteutuu, tosin ilman riskiryhmässä olevia. 

Onneksi olen melko hyvä sopeutumaan uusiin tilanteisiin, minulta löytyy psyykkistä joustavuutta ja palautumiskykyäkin. Otan asiat miten ne tulevat ja ovat. Itsekin hämmästyin tätä voimakasta reaktiota minkä sain nyt viikonloppuna. Saattoi siinä purkautua muutakin samalla, turhautumista koko koronaikaan ja pettymyksiä mitä tämä on aiheuttanut.

Muistutin kuitenkin itseäni, että olen pysynyt terveenä, töitä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kukaan ei ole kuollut eikä sairastunut vakavasti lähipiirissä, kevät on vauhdissa, mökille pääsee taas ensiviikolla, ja muutto uuteen kotiinkin häämöttää jo muutaman kuukauden päässä.

Asioilla on taipumus järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa, niin nytkin - juhlaviikonlopun budjetilla saan maksettua oman puoleni uudesta mökin laituristamme, jolla aion parin viikon päästä tyllihameessa istua, heilutella varpaita vedessä ja nauttia kauan varastoimaani huippushampaajaa. Hahah.

Elämä on, ja mitä näitä lausahduksia onkaan.

torstai 14. toukokuuta 2020

Unelmista totta?










Unelmista kannattaa puhua ääneen ja vanhatkin unelmat kaivaa mielen syövereistä esiin juuri nyt, tässä hetkessä. Nyt kannattaa miettiä olisiko jokin unelmistasi toteuttamiskelpoinen. Jos, niin lähde rohkeasti kohti unelmaasi. Voit yllättyä, että pitkäaikainen unelma voi tuntua juuri tällä hetkellä toteuttamiskelpoiselta ja se voi yllättäen käydä toteen. 

Uuden edessä voi mahdotonkin tuntua mahdolliselta. Nyt ei kannata jäädä jahkailemaan, kuten on nähty, huomisesta kun ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Tämä hetki voi olla portti toiseen maailmaan. 

Erään haaveen toteutumisesta myöhemmin lisää, kunhan sinne asti päästään!

tiistai 12. toukokuuta 2020

Turnausväsymystä ilmassa








Yhdeksäs erikoisviikko menossa! Miten aika onkin mennyt nopeasti? Matkan varrella on ollut kaikenlaisia tunteita kuten varmasti meillä kaikilla. On ollut surua, ikävää, hämmenystä ja vihaakin, mutta yhtälailla iloa, onnellisuutta, kiireettömyyttä, yhteenhiileenpuhaltamista ja kaikenlaista siltä väliltä.

Töiden puolesta on ollut välillä hengästyttävänkin kiireistä ja töitä on tehty tauotta. On opeteltu etäjohtamaan. 

On pestyä käsiä, käyty kaupassa hengistyssuojaimen kanssa, soiteltu Zoom-puheluita ystävien kanssa, ja oikeita puheluita on tullut puhuttua valtavat määrät, viestejä on lähetelty satoja jollei tuhansia. 

Ruokaakin on tehty ennätysmäärät ja leivottu. Ja syöty.

Kotijumpattukin, mutta sekin into hiipui vähitellen. On vähän liian ahdasta. Kävelylenkeillä olen kuitenkin käynyt - aikaisin aamulla, niin on saanut kävellä väljillä lenkkipoluilla.

Kirjojen luku tyssäsi heti alkuunsa minulta, joka olen suuri kirjojen kuluttuja. Tänään aion kuitenkin mennä lähikirjastoon maskin kanssa hakemaan kirjan tai pari, ja kokeilla josko lukeminen alkaisi sujumaan. On ollut keskittymisen kanssa vaikeuksia. Lehtiä ja blogeja olen lukenut. Ja katsonut sarjoa, uutisia, aamu-tv:n lähetyksiä ja lähes kaikki A-studion lähetykset.

On käytetty vain kaikenlasia mukavia kotiasuja, niissä on käyty kaupassa ja apteekissa, koiralenkillä. Ilman meikkiä, pipo päässä. Onneksi on myös lippikset ja aurinkohatut kun ilmat lämpenee, koska kampaajalle en ole vielä uskaltautunut. Farkut olen sentään vetänyt jalkaan kun olen käynyt yksin toimistolla, vaikka verkkareissa olisi hyvinkin voinut mennä.

Turnausväsymystäkin on ollut ilmassa. Milloin tämä loppuu? Vai loppuuko koskaan? Onko tämä nyt uusi normaali? Mahdollisesti. Kesän yli etätyöskennellään. Eikä ehkä nähdä vielä pitkään aikaan ketään livenä. Muuta kuin ovenraosta. Onneksi on mökki. Siellä on voinut rentoutua kunnolla, ei ole tarvinut desinfioida käsiä koko ajan, on saanut nukkua kuin tukki, elää omassa mökkikuplassa unohtaen hetkeksi kaiken muun. 

Kyllä se tästä taas. Elämä jatkuu, tosin vähän erilaisena. Mistään en haaveile, paitsi siitä että me kaikki pysyisimme terveinä. Tai haaveilin vielä hetki sitten muustakin, mutta sekin iso haave on totetutumassa pian. Ulkomaanmatkoista en haaveile enää. Nyt riittää oma mökki. Ja puutarhanhoito, ehkä jokin muukin käsillätekeminen olisi kivaa, kunha tässä vielä jokunen aika päästään eteenpäin.

Kaikki hyvin siis ja eteenpäin porskutellaan päivä kerrallaan!

tiistai 5. toukokuuta 2020

Mökkivappu ja jättikatkaravut valurautapannussa













Vappu mökillä - siellä olisimme vapun viettäneet joka tapauksessa, ihana pitkä viikonloppu! Ja mitkä keväiset säät - vappupäivänä söimme silliksen ulkona terassilla. Se oli eka kerta tänä vuonna. Aamuteetä ja - kahvia olemme jo muutaman kerran laiturilla nauttineet, mutta ulkona syöminen - parasta Suomen lyhyessä kesässä. Meillä oli myös uusia perunoita (ei kotimaisia vielä), graavilohta, itsesavustettua lohta, sillejä ja keitettyjä munia - ja kyytipoikana roseviiniä. Keväistä, eikö? Olihan se vähän viileää pestä perunat järvessä, mutta muutaman perunan pesun näpit kesti. Kesällä muutenkin koko ruoanlaitto tapahtuu ulkona; savustaen, grillaten tai muurikalla. Vain perunat keitän sisällä, pilkkomishommatkin hoidan yleensä ulkona ja tiskit tietenkin.

Sekä Vappuaattona että Vappupäivänä kilistelimme kuplivalla ystävien kanssa - etänä Zoomin kautta. Se oli hauskaa ja toi kivaa vapputunnelmaa! 

Jättikatkaravut kypsyvät nopeasti valurautapannulla grillissä; kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi (briketit ja hiilet paras yhdistelmä), pannu siihen kuumenemaan, pannuun öljyä ja valkosipulia, ja kun öljy on tarpeeksi kuumaa, chili-valkosipuliöljyssä marinoituneet ravunpyrstöt vaan pannuun. Käännä kertaalleen ja nauti hyvän rapeakuorisen leivän kanssa suoraan pannusta. 

Toki söimme myös vielä valkoista parsaa sitruunavoisulan kanssa, ja kalatacoja tällä kertaa kuhasta tehtynä ja mangosalsan saattelemana. Keväisiä herkkuja! 

Aloittelimme yhden terassiaskelman uudistamista Vapun jälkeen lähinnä mittailemalla ja tarvikkeita hankkimalla, muuten emme tehneet mitään, oli ihana vaan nauttia oleilusta kerrankin, vaikka tekemisestä tykätäänkin.  Askelman uudistamista jatketaan myöhemmin tällä viikolla!

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Mökkiprojekti: uusi laituri















Viime kesänä vesi oli niin alhaalla, että laiturimme alla oleva iso kivi alkoi tuottamaan ongelmia ja hajottamaan laituria. Laituri oli edellisten omistajien rakentama 9 vuotta sitten. Ponttoonit alkoivat irtoilemaan ja kansilaudat halkeamaan, talvi oli tehnyt tuhojaan jo edellisenä vuonna ja laiturin korjaaminen ja saaminen takaisin paikoilleen ison kiven päälle, tuntui mahdottomalta tehtävältä.

No, päätimme kuitenkin yrittää ja tilasimme kivenräjäyttäjän paikalle ennen talventuloa. Kivi saatiin pois, mutta edelleen kansilaudat olivat rikki ja osa ponttooneistakin. Tutkailimme uusia laitureita ja pyysimme tarjouksia, ja lopulta päädyimme kuitenkin tilaamaan uuden laiturin. Pienen viivästymisen jälkeen, laituri tuotiin juuri ennen vappua. Asentajilta meni pari tuntia uiton ja asentamisen kanssa. Uuden laiturin silta on pidempi kuin vanha silta oli ja itse laituriosakin on jonkin verran isompi.

Vanha laituri purettiin ja siitä on nyt käytetty lautoja mm. klapitelineen rakentamiseen. Vanha siltakin on tallessa, katsotaan mitä käyttöä sille vielä keksimme. Kuvissa on vielä uimaportaat asentamatta ja jonkinlaiset rennot istuimet on myös haaveissa saada laiturille. Ja ehkäpä upotetut valotkin! Toihan tämä uusi laituri uuden projektin eli kuvissa näkyvän tumman laudoituksen uusiminen. Se projekti on aloitettu ja saadaan ensiviikolla valmiiksi.

Laitan laiturista vielä myöhemmin lisää kuvia, kun saan kesäkukkaruukut sinne, ehkä myös istuimet; uimaportaat onkin jo paikoillaan.