torstai 12. syyskuuta 2019

Muutama kuva uudesta kodista ja miten olemme viihtyneet


















Syksyistä torstaihuomenta! Nytkö se syksy tuli kertaheitolla? Tosin kuulaat syyspäivät ovat ihania, jatkuva sade ei niinkään.

Muutama kuva ohessa olohuoneesta, eteisestä, kylppäristä ja keittiöstä. 

Pitkästä aikaa meillä on taas kunnon, oikea olohuone sohvapöytineen. Pöytä johon saan tehtyä asetelmia. Monet tavarat tuntuvat kuin uusilta nyt kun saan laitettua taas niitä esille kivasti parin vuoden tauon jälkeen. Edellisen kodin olohuone-ruokailutilassa meillä ruokapöytä lohkaisi niin ison osan huoneesta ettei siihen mahtunut lisäksi kuin pari nojatuolia eli oli oikeastaan aika epäkäytännöllinen pohjaratkaisu, ainakin meidän tarpeisiin, mutta kun tiesi että se oli väliaikaista, niin kyllähän sen jaksoi. Väliaikaista on asuminen tässäkin asunnossa. Vuoden päästä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pitäisi meidän oma uusi koti olla valmis. 

Mitään isoa uutta emme tänne ole hankkineet tai hankkimassa. Kaikki sohvan koristetyynyjen päälliset vaihdoin sentään uusiin samettisiin. Eteiseen jouduin hankkimaan väliaikaisen maton, kun olemassa oleva on liian leveä tänne, mutta mittausten mukaan sen pitäisi mahtua sitten uuteen ja ehkä tuolle väliaikaisellekin löytyy käyttöä uudesta kodista. Yhden jalkalampun sohvan viereen tarvitsemme, kunhan ehdin sen käydä hankkimassa ennen pimeiden iltojen saapumista ja kaksi vanhaa valaisinta olemme viemässä fiksattavaksi, jotta saamme ne täällä käyttöön.

Uuden alueen palvelut ja ulkoilumaastot on saatu hyvin haltuun, vaikka aika paljon ollaan oltukin mökillä ja reissuissa. Ja reissuun lähtö edessä taas!

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Suolakinuskivalkosuklaamousse ja rapujuhlat














Kivaa keskiviikkohuomenta!

Mieheni poikkesi mökillä ravustamassa viime viikon loppupuolella työreissullaan ja pakastimessa oli jo edellisestä kerrasta rapuja odottamassa, niin saimmekin niitä herkutella tyttären ja hänen poikaystävänsä kanssa sitten viime perjantaina. Rapuja oli runsaasti ja osan veinkin sitten vielä vanhemmilleni. Alkuun söimme siis rapuja runsaan tillisilpun kera. Pääruoaksi laitoimme häränfilettä, paistettuja kanttarelleja, myskikurpitsaa ja risottoa. Jälkiruoaksi tein suolakinuskivalkosuklaamoussea, jonka ohjeen jaan alla tässä teillekin.

Olipa kiva kattaa taas pöytä pitkästä aikaa, sytyttää kynttilät ja lyhdyt, laittaa hyvää musiikkia soimaan ja nauttia rennosta illasta nuorten kanssa. Nuoripari olikin meidän ensimmäiset dinnerivieraat tässä kodissa. Seuraavana aamuna keittelin ravunkuorista liemen ja sen olemme perinteisesti nauttineet syksyn tullen niiden kanssa kenen kanssa ravutkin on syöty.

Tässä siis ohje suolakinuskivalkosulkaamousseen.

Tarvitset:
valkosuklaata 100 g
kananmunia 2 kpl
sokeria 1 rkl
kuohukermaa 2 dl, käytin double cream -kermaa
dulche de lecheä eli kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa 1,5 dl (löytyy leivontahyllystä)
sormisuolaa 0,5 tl, laittaisin enemmän 
marjoja, marenkia ja muita koristeita maun ja saatavuuden mukaan

Paloittele suklaa ja sulata se joko vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä.
Erottele munat. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri ja jatka vatkaamista kunnes se on kiiltävää. 
Vatkaa toisessa kulhossa kerma kovaksi vaahdoksi. 
Laita kolmanteen kulhoon jäähtynyt suklaa, munankeltuaiset, dulche de leche ja suola. Vatkaa tasaiseksi. Kääntele valkuaisseos varovasti joukkoon ja lisää lopuksi vielä kermavaahto varovasti käännellen sekaan.

Lusikoi seos tarjoiluastioihin, peitä ja nosta kylmään vähintään kolmeksi tunniksi. Tarjoa marjojen ja vaikkapa murustellun marengin kanssa.



Alkuperäisen ohjeen, Koti ja keittiö -lehti, mukaan ohjeesta tulisi 4 annosta, mutta sanoisin että riittää hyvin kuudelle, sen verran makeaa oli, että vähempikin riittää. Joten vanhempani saivat rapujen lisäksi jälkiruoan.


tiistai 10. syyskuuta 2019

Elämäntaparemontti - mitä nyt kuuluu?





Kostean kuumaa tiistaiaamua! Viimeistäkö sellaista?

Muutama sananen toukokuussa alkaneesta elämäntaparemontista.

Elämä ilman sokereita ja huonoja hiilareita, hyvällä ateriarytmillä ja tehden hyviä valintoja syömisten ja juomisten suhteen on mennyt todella hyvin.

Kasvikset ja jopa ihan kasvisruokapäivät ovat lisääntyneet entisestään. Valinnat ovat vakiintuneet hyvin arkeen ja viikonloppuun. Ei tee mieli mitään kakkuja, karkkeja, jäätelöä tai jos tekeekin mieli hetken, mietin sitä oloa minkä niistä saan ja mieliteko väistyy samantien. Huomaamattani maitotuotteet, ne vähätkin, mitä söin, lähinnä luonnonjogurtti ja rahka, ovat jääneet pois ruokavaliosta. Huomaan että suolistoni ja ihoni voi nyt paremmin.  


Leipää tulee syötyä huomattavasti vähemmän, mutta silloin kun sitä syön, se on 100% kauraleipää. Vatsanpurut ovat pysyneet hyvin pois. Leivän päälle laitan kolesterolia alentavaa levitettä ja vaikkapa tomaattia, hummusta, avokadoa tai graavilohta. 

Aamiaisella syön luomukananmunaa jossain muodossa: munakkaana tai munakokkelina, joskus keitettynä leivänpäällä. Toinen lempiaamiaiseni on kuvissakin näkyvä kaurapuuro marjoilla ja voisilmällä. Myös itsetekemäni granola marjojen ja mantelimaidon kanssa maistuu.

Liikunta on juurtumassa hyvin viikkorytmiin, liikun nyt arjen alettua noin 3-4 kertaa viikossa. Olen käynyt polkujuoksemassa ohjatusti pari kertaa ja se on kyllä laji, josta pidän. Saa juosta metsässä luonnon keskellä polkuja pitkin, haistella metsän tuoksuja ja aistia ympäröivää luontoa kaikin tavoin. Olen myös pyöräillyt täällä uusilla kulmilla paljon ja tutustunut samalla lähiympäristöön. Golfkentälläkin on tullut nyt liikuttua tänä kesänä, siinäkin on kivaa luonnossa liikkuminen upeissa maisemissa ja useimmiten peliseurakin on ollut mukavan leppoisaa kun seuraamme on liittynyt muita pelaajia.

Painoa on pudonnut viitisen kiloa toukokuulta, joten samalla tiellä jatkan eteenpäin - loppuelämän.


torstai 5. syyskuuta 2019

Meikon ulkoilualue - Suomen luonnonpäivä



















Hyvää torstai-iltapäivää!

Tietämättämme vietimme viime lauantaina päivän luonnossa kun oli Suomen luonnonpäivä. Lähdin siis ulkoilemaan kahden ystäväni kanssa Meikon ulkoilualueelle jo varhain lauantaiaamuna. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa minne mennä ja päädyimme Kirkkonummella sijaitsevaan Meikon ulkoilualueeseen, kun halusimme päästä metsään kunnolla. Ja metsässä olimmekin sitten lähes viisi tuntia.

Retkemme alkoi ylimmässä kuvassa olevan suuren kuusen haalamisella. Ensin meinasi naurattaa, mutta sitten kun siinä rentoutui jalat haarallaan isojen juurien ympäröiminä ja poski kuusta vasten silmät kiinni, tunne oli ihanan rentouttava ja kaikki tuntui hyvältä. Hiljaisina hetken halailimme puuta ennen siirtymistä varsinaiselle polulle. 

Alueella on kaksi reittiä: Meikonkierros, 8,6 km, joka siis kiertää Meikon järven ja lyhyempi Kuikankierros, joka sopii parhaiten vaikkapa lapsiperheille tai henkilöille, jotka eivät jaksa tai voi kävellä tuota pidempää lenkkiä. Molemmat reitit on selkeästi merkitty, polku on hyvä kävellä, Meikonkierroksella on osittain muutama vaativampi nousu, mutta eksymisen vaaraa ei ole. 

Metsässä oli hiljaista, vaikka siellä liikkuikin suht paljon porukkaa: oli reippailijoita, polkujuoksijoita, marjojen poimijoita ja sienestäjiä. Meilläkin oli sieniveitsi ja pussit mukana, ja saimmekin aikamoisen saalin tatteja kerättyjä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Ja mikä onnistumisen tunne aina kun löysi sienen, jonka pystyi poimimaan. Ystäväni tunsivat sienet paremmin kuin minä, joten uskalsin nyt poimia enemmän kuin jos olisin ollut yksin. Välillä pysähdyimme järvenrantakalliolle syömään eväitä ja nauttimaan elokuun auringonsäteistä. Olisipa ollut pyyhe mukana, niin olisin pulahtanut uimaan ihanan lämpimän tuntuiseen järveen. Alueella on myös muutamia nuotiopaikkoja ja wc-rakennuksia.

Jo kymmenen minuuttia luonnossa laskee verenpainetta. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen mieliala kohenee ja tunnin päästä tarkkaavaisuus on lisääntynyt. Kun viettää luonnossa kaksi tuntia kehon puolutusmekanismit elpyvät. 

Ja katsokaa noita maisemia, ei tarvitse lähteä Lapin erämaahan kokeakseen jotain upeaa. Vain puolituntia Helsingin rajalta Kirkkonummelle ja löytää näin valtavan ihanan metsäalueen ulkoiluun. Meikon ulkoilualueelle lähden toistekin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Ravustaminen ja rapujen keittäminen






















Hyvää syyskuun ensimmäistä! Se on nyt virallisesti syksy, vaikka sää on edelleenkin erittäin kesäinen. Tänä aamunakin tein koiran kanssa lenkin mekossa ja varvastossuissa. Mutta sitten rapuasiaa!

Viime viikonloppuna mökillä ravustimme ihka ensimmäistä kertaa! Ravustusluvat olivat tulleet postissa, rapumerrat oli hankittuna ja muut tarvittavat välineet kuten kohot ja syötit (broilerin fileesuikaleita). Jännittävää!

Rapuja on meidän molemmissa perheissä syöty aina. Omat muistoni ensimmäisistä rapujuhlista kotona ajoittuvat jonnekin ala-asteen alkupuoliskolle. Sittemmin on tullut oltua mukana monissakin erilaisissa rapujuhlissa kavereitten mökeillä tai kodeissa, ravintoloissa ja mitä erilaisimmissa porukoissa. Ja aina on ollut hauskaa! Tänä vuonna vietämmekin erään rapurallaaporukan kanssa 20-vuotisjuhlaa; lapset ovat kasvaneet kaikki jo lähes aikuisiksi ja siten päätimmekin että nuoriso saa kutsua mukaan tyttö- ja poikaystävänsä. Näistä juhlista ja rapuperinteistä sitten lisää syyskuun lopussa.

Mutta nyt siis ravustamiseen takaisin. Eläviä rapuja olen ostanut ja keittänyt aina omiin juhliin, mutta koskaan ei ole ollut mahdollisuutta ravustaa itse. Paitsi nyt omalla mökillä.

Illansuussa syötit mertoihin, merrat soutuveneeseen (tämä oli todellinen syy miksi soutuvene hankittiin!) ja ei kun järvelle. Sopiva mertojen laskupaikka oli jo katsottuna ja sitten vain merrat järvenpohjaan, takaisin omaan rantaan ja odottelemaan seuraavaa aamua. Jotenkin emme uskoneet, että rapuja tulisi sen vertaa että niitä viitsisi nostaa ja emme olllet mitenkään varautuneet niiden keittämiseen saati syömiseen. Ja mikä ihana ja iloinen yllätys meitä odottikaan kun nostimme kaksi ensimmäistä mertaa ylös: siellä oli yhteensä 18 rapua eli sopivasti meille kahdelle illan herkuttelua varten. Sitten pitikin lähteä kauppaan hakemaan tilliä, paahtoleipää ja valkoviiniä, merisuolaa löytyi kaapista.

Tässä ohje ja suhdeluvut millä minä keitän ravut:


20 rapua
5 litraa vettä
2 dl merisuolaa
kruunutilliä

Kuumenna vesi kiehumispisteeseen. Lisää suola ja tillit. Sido tillinippu narulla, niin se on helpompi saada pois. Odota että vesi alkaa kiehumaan uudelleen. Lisää ravut ja sulje kansi. Laita ajastin päälle kun vesi alkaa kiehumaan uudelleen. Ravut ovat valmiita 10 minuutin päästä. Jäähdytä omassa liemessä uusien tillien kanssa. Ravut voi myös pakastaa omassa liemessään uusien tillinippujen kanssa.



Keräsin pöytään pienen kimpun luonnosta kukkia ja varpuja, sytytin kynttilät ja ulos lyhtyjä, kaivoin puna-valkoiset servietit esiin ja nostin rapuvadin pöytään. Katoin pöytään vielä paahtoleipää, hyvää voita ja tillisilppua. Laitoin pöytään myös käsienhuuhtelumaljan, johon lisäsin mustaherukkapensaanlehtiä, myös sitruunaviipaleet toimivat käsiä puhdistaen.

Oletko sinä koskaan ravustanut tai keittänyt itse rapuja? Tai vietätkö ylipäätään rapujuhlia?