tiistai 12. marraskuuta 2019

Kymmenes rosvopaistiviikonloppu ja talven ihmemaa






















Meneepä aika nopeasti! Se oli eräs kesä suvun mökillä kymmenen vuotta sitten, kun mieheni serkun kanssa puhuimme ruoasta ja kokkailusta, mistäpä muustakaan, ja totesimme että emme ole koskaan tehneet tai syöneet rosvopaistia. No, sille syksylle varasimme ajan mökille tuloon lampaanviulu kainalossa. Kyllä jännitti tehdä ensimmäisellä kerralla rosvopaistia; miten se onnistuisi, olisiko kypsyysaste oikea, miten maustaminen on onnistunut, ajoitus...kaikki!

Nyt oli tosiaan jo kymmenes rosvopaistiviikonloppu, joka on aina loka- tai marraskuussa. Joskus on ollut todella lämmintä ja aurinkoista, joskus satanut vettä kaatamalla tai räntää ripeksinyt - mutta sää ei ole meitä koskaan estänyt tekemästä rosvopaistinuotiota.

Saavumme aina perjantain aikana mökille, jotta olemme lauantaina aamusta heti asemissa paistin kanssa.

Päivän kulku ja aikataulu on pysynyt hyväksi havaitussa kaikki nämä vuodet.

Klo 10 tavataan kuopalla, kaivetaan kuoppa esiin ja sytytetään tuli, vahditaan tulta, poltetaan risuja, nostetaan laiturit, miehet käyvät myös aina kaupassa, kun jotain on tietenkin unohtunut.

Klo 13.30 on lounaan aika, joka tehdään siinä nuotiolla tai kuten tänä vuonna, olin tehnyt kurpitsakeiton valmiiksi, mutta aina syömme ulkona. Lounaalla on ollut sinisimpukoita, itsetehtyä pizzaa, maalaisleipähodareita, loimulohta, savuporokeittoa, piirakkaa...kahvia tai glögiäkin keitellään fiiliksen mukaan. Joskus on syöty myös kakkua tässä välissä.

Klo 15 alkaa saunan lämmitys, tässä välissä käyn myös kattamassa pöydän, esivalmistelemassa lihan lisukkeet ja ottamassa ulkotulet esille

Klo 15.30 paistin maustaminen ja kääriminen kosteaan sanomalehteen ja folioon ja paistin laittaminen kuoppaan hiilloksen sisään

Klo 16 naisten saunavuoro

Klo 17 miesten saunavuoro

Klo 17.30 ulkotulien sytyttäminen

Klo 18.30 shampanjat kuopalla ja paistin nostaminen ylös

Klo 19 sisälle ja paistin leikkaus; joskus olemme syöneet alkuruoan, viime vuosina emme niinkään, joskus olemme syöneet jälkiruoan, sitäkään emme viime vuosina, korkeitaan juustoja, jos juustovastaava on ollut Ranskassa ja pääsee paikalle

Ilta päättyy yleensä lauluun ja tänä vuonna jopa tanssiin....

Meitä on paikalla yleensä kuudesta yhdeksään henkeä, kuka miten pääsee, kuitenkin niin että me ja mieheni serkku vaimonsa kanssa olemme aina paikalla. 

Tänä vuonna sää oli perjantaina ihanan talvinen, mutta lauantaina satoi vähän vettä ja asteet olivat plussan puolella. Tämä oli ensimmäinen kerta kun emme päässeet pulahtamaan järveen saunasta, kun järvi oli jäätynyt rannasta sen verran kovaan jäähän, että emme sitä lähteneet hakkaamaan auki.

Kerran olemme kuopan paikkaa vaihtaneet, alun perin olimme enemmän keskellä peltoa, mutta kun puita raivattiin rannasta lisää, saimme sinne oivallisen paikan isojen kuusten suojaan ja samalla kun puita kaadettiin, saatiin pölleistä sopivia jakkaroita ja apupöytiä. Laiturin penkitkin ovat käytössä. Kottikärryt toimivat hyvänä shampanjan tarjoilukärrynä ja kuuman paistin kuljettimena ylös sisälle. 

torstai 7. marraskuuta 2019

Mitä haluan tehdä ensi vuonna?






Mitä haluan tehdä ensi vuonna? 

Ensin muotoilin otsikon muotoon "mitä haluaisin", mutta muutinkin sen muotoon "mitä haluan" - näin asia konkretisoituu helpommin ja saa suuremman merkityksen

  • haluan ja tarvitsen omaa vapaa-aikaa vähintään yhtä paljon kuin nytkin; kesän jälkeen olen pitänyt 1-2 etätyöpäivää viikossa, joka tarkoittaa minulle sitä että teen alkuviikon päivät hyvinkin tiivisti töitä toimistolla, ja torstain ja/tai perjantain pidän etäpäivän, jolloin teen 2-3 tuntia aamusta töitä ja sitten voin mennä vaikka kampaajalle, hierojalle, kävelylle, kahvilaan lukemaan kirjaa tai vain olla kotosalla, usein olen käynyt silloin myös tyttären kanssa lounaalla tai siivonnut kotona, ja jatkan päivää koneella iltapäivällä. Jatkan joka viikkoisten etäpäivien pitämistä siis.
  • haluan tehdä myös jonkinlaista vapaaehtoistyötä, voisin käyttää toisen etätyöpäivän tai osan siitä johonkin sopivaan vapaaehtoistoimintaan. Vinkkejä otetaan vastaan!
  • päästä syyllisyydestä, että jokin treeni on tekemättä, jokin kirja lukematta, jokin näyttely näkemättä - jos tunnen syyllisyyttä siitä, että jokin näistä jää väliin, olen matkalla vääränlaiseen riippuvuuteen
  • muistan palautumisen - sekä mielen että kehon
  • unohdan suorituspaineet - tavoitteeton liikunta tai muu tekeminen 
  • tärkeintä tässä iässä tai missä iässä vaan on peruskunto - arkiliikuntaa vielä lisää
  • teen kaikkea vain sen verran kuin on tarpeellista, en niin paljon kuin on mahdollista - vähempikin riittää
  • karsin turhan tekemisen, delegoin
  • opiskelen lisää positiivista psykologiaa, hyvän työelämän oppeja, elämänhallintaa - uuden oppimista lisää
  • vietän aikaa vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat peruspositiivisia ja voivat antaa jotain tai voin antaa heille jotain - vastavuoroisuus, karsin energiasyöpöt ihmiset pois ympäriltäni 
  • tapaan enemmän ystäviä erilaisten rientojen parissa
  • nautiskelen 
  • matkustelen kotimaassa enemmän
Näillä ajatuksilla kohti uutta vuotta! Nautitaan vielä kuitenkin marraskuun pimeydestä, miten ihanaa onkaan poltella kynttilöitä, käpertyä sohvalle teemukin ja kirjan kanssa illalla villasukat jalassa, käydä kävelyllä pimeällä ihastelemassa naapureiden kotien ulkovaloja ja kynttilöitä ikkunalaudoilla sekä antaa joulun hiipiä pikkuhiljaa mieleen ja sydämeen. 

tiistai 5. marraskuuta 2019

perjantai 1. marraskuuta 2019

17 Mile Drive - Pebble Beach ja Monterey





















Hyvää huomenta perjantaiaamuun! Palaan vielä kerran näihin upeisiin Costal Higway 1 -tien maisemiin, joita pitkin ajoimme Kalifornian matkallamme. 

Yksi upea ajokohde oli Pebble Beachin alueella sijaitseva 17 Mile Drive. Pebble Beachin alue on vartioitu asuinalue, jossa on rannantuntumassa todella upeita ja varmasti kalliita taloja, upeita puutarhoja ja korkeita aitoja tuomassa yksityisyyttä. Alueelle oli sisäänpääsymaksu ja mukaansa sai portilta kartan, jota seuraamalla ja ajamalla reitin näki mitä upeampia maisemia Tyynellemerelle. Kartalla oli kerrottu lyhyesti pysähdyspaikoista ja alueen historiasta.  Laskimme että alueella taisi olla jopa viisi golfkenttää ja jopa oma sairaala, tosin yhtään ruokakauppaa tai muuta vastaavaa emme nähneet; no mitäpä niillä kun golfklubeilla oli mitä upeampia ravintoloita ja kahviloita.

Pebble Beachiltä lähdimme ajelemaan takaisin kohti ihanaa hotelliamme ja matkalla pysähdyimme lounaalle Montereyn kaupunkiin. Oikein sievä, pieni paikka, jossa kaikki palvelut turisteille oli yhden rantakadun varressa. Onnistumme näkemään pari merileijonaa laiturilla, mutta yhtään otteria eli merisaukkoa emme nähneet, vaikka niitä on ennen ollut valtavat määrät juuri Montereyn laitureille.

Meren aaltojen pauhu näillä rannoilla oli musiikkia korville. Sen kuuli joka paikkaan. Aaltojen tasaiseen rytmiin oli iltaisin hyvä nukahtaa ja herätä aamulla. Merelle jaksoi katsella loputtomiin.