Marraskuu selätetty

Nyt voinee jo sanoa, että marraskuu on selätetty ja alkaa iloinen ja ihana joulukuu. Vaikka kyllä meillä marraskuuhunkin mahtui iloa. Herkuteltiin oman lähisuvun kanssa hirvenlihalla kahteenkin otteeseen meillä; oli kiva suunnitella ruokia ja kattaa pöytää. Marraskuussa myös liikuin enemmän kuin yleensä olen liikkunut marraskuussa: joogaa, juoksulenkkiä, sauvakävelyä ja kävelytreffejä ystävien kanssa. Kävelytreffeillä tulee huomaamattaan käveltyä kymmenenkin kilometriä, kuulumiset vaihdettua ja maailmaa parannettua. Ihan parasta. 

Marraskuu on ollut myös luentojen aikaa. Olen ollut kuuntelemassa asiaa muutosprosesseista, asenteesta, uudesta työaikalaista ja makaillut lattialla oppien mitä life coaching ja mindfulness on. 

Vietimme yhden viikonlopun suvun mökillä rosvopaistin merkeissä, omalla mökillä mieheni piipahti pikaisesti kivenräjäyttäjämiehen kanssa näyttämässä mikä kivi laiturin alta täytyy saada pois. Siellä oli jo kaunis ohut lumipeite maassa ja järvikin alkanut jäätymään rannasta. Joulukuussa mennään sitten pariksi yöksi. Ihanaa.

Tyttären kanssa kierrettiin ensimmäinen kierros joulukaupoissa tunnelmoiden ja muutama uusi koristekin tuli hankittua perinteisesti. Ystävän kanssa fiilisteltiin ja laulettiin joululauluja Ateneumin portaikossa. Toisten ystävien kanssa käytiin pikkujouluisella dinnerillä. Ja tapasimme muutaman vuoden tauon jälkeen entisten työkavereitten kanssa ja jutut jatkuivat siitä mihin jäivät viimeksi, tunnelma oli katossa ja naurua riitti kun käytiin kaikkien kuulumiset läpi vuorotellen. Seuraavat treffit sovittiin jo kevättalvelle. Ja samalla testasimme uudehkon ravintolan: Sikke's Tehtaankadulla. Ihana, vanha tila on nyt takaisin arvoisessaan käytössä. Suosittelen käymään!

Tänään vietämme firmamme pikkujouluja 4D -leffan ja hyvän ruoan parissa ja huomenna on sitten tiedossa erään autoklubin pikkujoulut, johon suuntaamme pikkumustissa, koroissa ja blingblingkoruissa kolmen ystäväpariskunnan kanssa. 

Niin se marraskuu meni ja sunnuntaina sitten sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä! Hauskaa viikonloppua ja rauhallista adventtia.

Miten sun marraskuu meni? Helposti vaiko oliko vaikeaa pimeyden takia?

Ps. kuvassa uusin versio jouluasetelmasta sohvapöydällä ja aaltomaljakossa palaa valosarja tuoden valoa pimeään 

Ostereita ja surffirantaa

Torstaiaamua! Kyllä voi ihminen kärsiä aikaerosta - on kyllä ollut niin tahmea viikonalku etten muista moista olleen aikoihin tai ikinä reissun jälkeen. Viime yönäkin heräsin, mutta nyt sain kuitenkin suht pian nukahdettua uudelleen ja nukuinkin kuin tukki kahdeksaan, ties moneen olisin nukkunut ellei mieheni olisi tullut herättämään. No, tässä kuitenkin matkaraporttia lisää.

Lähdimme ajamaan San Franciscosta kohti pohjoista ja Napa Valleyn -viinialuetta, mutta emme suorinta tietä, vaan kaarsimme rannikkoa pitkin - oli kova halu päästä näkemään Tyynivaltameri ja pieniä rantoja sekä rantakyliä. Ajelimme siis pikkuteitä pitkin ja välttelimme isoimpia moottoriteitä koko reissun.

Nälkä alkoi jo kaihertaa vatsassa, ja jonkin matkaa oli vielä seuraavaan kylään, jossa ajattelimme syödä lounasta, mutta kävikin juuri niin kuin osasimmekin toivoa ja odottaa, että tien varressa näkyi kyltti 'oysters'. Ei muuta kuin jarrua, auto parkkiin ja jonottomaan. Ja jono oli ulos asti! Osterit ja muut ruoat tilattiin sisältä tiskiltä ja sitten vaan ulkopöytään merenlahdenrannalle odottelemaan omaa annosta. Osterit oli nostettu samana aamuna kyseisestä poukamasta eli todellista tuoretta lähiruokaa! Söimme myös kalatacot, yhdet monista kalatacoannoksista tällä reissulla. Aurinko paistoi, oli suht lämmin, noin +18 astetta ja fiilis huipussaan! Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään, edes kännyköissä ei ollut kenttää. 

Lounaan jälkeen matka jatkui Dillon Beach -nimiseen pieneen surffikylään, jossa lämpötila laski 13 asteeseen ja pilvimassa pysytteli kylän päällä. Surffarit jo pakkailivat autojaan, mutta yksi iloinen koira juoksenteli rannalla ja väisteli rantaan tulevia aaltoja. Vihdoinkin olimme Tyynenmeren rannalla! Taas tunsi itsensä kovin pieneksi kun mietti meren suuruutta ja mikä matka siitä on seuraavalle rannalle.

Matka jatkui preeria- ja metsämaisemissa kohti Napan aluetta, siitä seuraavaksi lisää!

Neljä ravintolavinkkiä Pariisiin

Syksyisen aurinkoista sunnuntaita! Palasimme juuri mökiltä, piti jo siellä kirjoitella vielä Pariisista, mutta sää olikin parempi kuin ennustukset antoivat ymmärtää, joten en malttanut enkä olisi ehtinytkään istua koneen ääressä sisällä. 

Pariisissa paistoi aurinko siniseltä taivaalta, lämpötila liikkui 22-26 asteen välillä, meille siis vielä kovin kesäisen helteistä, mutta paikalliset siellä jo tikkitakeissaan ja huiveissaan kulkivat. Osa puiden lehdistä alkoi jo kellertämään, joten syksyn tuntua alkoi kuitenkin olemaan.

Tässä muutama kiva ravintolavinkki Pariisiin menijöille.

La Bécane Á Gaston, 24 Rue Lucien Sampaix. Sivukujalla pieni, intiimi, tunnelmallinen kortteliravintola, paikallisten suosima perheravintola. Pöytävaraus suositeltava, ainakin jos on yli kaksi henkilöä seurueessa, toki aina kaksi mahtuu varmasti baaritiskille syömään. Ruoka oli todella maukasta, kunnon annokset, perinteistä ranskalaista keittiötä. Tiivis tunnelma. Syötiin mm. sardiineja ja etanoita. Kannattaa mennä matkankin päästä.

Au Petit Riche, 25 Rue le Peletier. Paikka tarjoaa traditionaalista burgundilaista ruokaa, jo vuodesta 1854. Historiaa huokuva ympäristö, kiva perinteinen tunnelma, klassinen Belle Epoque -sisustus, ruoka oli todella herkullista, rehellistä ja aitoa. Seurueemme söi mm. etanoita, ankanmaksapateeta, sipulikeittoa ja kuhapullia hummerikastikkeessa. Ainoa mikä ei toiminut oli tarjoilu, selkeästi hovimestarilla ei ollut homma ihan hanskassa ja/tai tarjoilijoita oli liian vähän. Saimme kyllä hyvän hyvityksen huonosta tarjoilusta, siitä pisteet. Aiemmin paikka oli mm. oopperan henkilökunnan suosiossa, nykyään lehtimiehet, näyttelijät, pankkiirit ja turistit ovat löytäneet paikan. Suosittelen. 

Benoit Paris, 20 Rue Saint-Martin. Alain Ducassen yksi monista ravintoloista. Käytiin täällä lounaalla. Vaikka paikalla on Michelin-tähti, niin 3-ruokalajin lounasmenu maksoi vain 39 €, mikä on kohtuuhinta Pariisissa tuon tason lounaasta. Alkuun tuli kaikille juustoisia tuulihattuja - ne vain sulivat suuhun. Annokset olivat kauniita ja selkeitä, maut kohdillaan. Pidän siitä kun tiedän annosta katsomalla mitä syön. Etanat oli etanoita, kyyhky oli kyyhkyä ja kauden hedelmätortusta näki, että siihen oli käytetty persikoita. Ennen laskua pöytään tuli vielä itsetehtyjä suklaakonvehteja, vaahtokarkkeja ja Madeleine-leivoksia, jotka olisivat riittäneet hyvin jälkiruoaksi. Tämä olikin ainoa paikka missä söimme jälkiruokaa. Suosittelen ehdottomasti. 

Restaurant Le Sagittaire Paris Montmartre, 77 rue Lamarck. Yksi meidän suosikeista jo vuosien takaa Montmartren-alueella. Omistaja José on aina paikalla itse. Paikka on kaunis, tyylikäs, elegantti ja pieni. Voit joko valita alkuruoan ja pääruoan tai pääruoan ja jälkiruoan, hintaan 24,50 € sisältäen 1/4 karahvin viiniä tai kivennäisveden ja kahvin. Tai voi valita talon aperitiivin, alku-, pää- ja jälkiruoan, 1/2 karahvia viiniä tai kivennäisvettä ja kahvin, hintaan 37 €. Ja sitten vain valitset listalta mieleiset ruoat. Maalaispatee oli äärettömän mehukasta ja ankka herkullisen perunasoseen kanssa oli oivallinen päätös Pariisin matkalle.

Kiitos Pariisi ja koko meidän matkaporukka! Pitkään odotettu reissu saatiin vihdoin toteutettua. Jäi monia kivoja muistoja. Ensi kertaan!

Kolme ravintolasuositusta Riikaan, joista yksi sai lähes kyyneleet silmiin

Kaunista ja aurinkoisen lämmintä sunnuntaihuomenta!

Matkamme Riikaan oli lahja minulta miehelleni hänen täyttäessä 50 vuotta heinäkuussa. Varasin kaiken valmiiksi lahjamatkaa varten ja suunnittelin mitä kannattaa nähdä ja kokea, kuitenkin suht väljällä aikataululla ja säävarauksella. Aloitin lentovarauksella, sitten hotelli ja lopuksi kolmelle illalle ravintolat. Tässä muutama sananen ravintoloista. 

COD Robata Grill Bar

COD Robata Grill on ensimmäinen aito japanilainen robatagrilli ravintola Latviassa. Sisustus oli pelkistetty, mutta ei kuitenkaan liian. Ruoka oli todella kauniisti laitettu tarjolle ja se oli myös todella hyvää. Söin alkuruokana tonnikalatatakin ja se oli paras tonniakalatatakiannos minkä olen syönyt, myös kaunein. Valaistus oli sen verran hämärä, että en ottanut ruoista kuvia, nautiskelin vain. Ravintola oli täynnä torstai-iltana ja oli sinne löytänyt tiensä myös japanilaiset turistit. Vanhasta kaupungista kävellen reilu kilometri matkaa. Suosittelen aasialaisen ruoan ystäville.

DOME Fish Restaurant

Perjantai-iltana suuntasimme syömään vanhaan kaupunkiin kalaravintola DOMEen, joka on Dome-hotellin yhteydessä. Hotelli ja ravintola on pienen kujan varrella, pääravintolasali on katutasossa ja yläkerrassa (5.krs) on vielä pienehkö, intiimi terassi. Varausta tehdessä pääravintolasali oli täynnä sekä perjantaille että lauantaille, mutta perjantaille sain pöydän kattoterassilta. Ja kattoterassi oli ehdottomasti ihanampi kokemus lämpimänä elokuisena iltana kuin hieman kellarimainen sisätila, joka on ihana varmasti huonommalla säällä tai säällä kun ei tarkene istua ulkona. Terassin menu oli suppeampi kuin pääsalissa, mutta terassilla oli on oma kokki ja grilli, josta leijailikin ihania kala-ja äyriäisruokien tuoksuja ympäri terassia. Ravintolan paikallinen erikoisuus on koivunmahlasta tehty koivusiirappi, vähän kuin balsamico, jota tarjottiin öljyn ja leivän kanssa alkuun. Koivusiirappiin ei ole lisätty yhtään sokeria, ja maku oli aika hapan ja kirpeä, mutta hyvä. Kaikki annokset olivat huippukauniita ja herkullisia. Jos sää suosii, niin varaa pöytä terassilta. Näkymät naapuritalojen katoille oli hurmaava, tunnelma kiva, tarjoilu erittäin ystävällistä ja huomaavaista.

Vincents

Matkan huipennus oli viimeisenä iltana illallinen ravintola Vincentsissä. Illallinen oli elämys, enemmän kuin pelkkä illallinen. Kokonaisvaltainen kokemus kaikille aisteille. 

Alla keittiöntervehdyksenä kirsikkatomaatti täytettynä rapumurekkeella sipuliliemessä. Miten voikin yksi pieni tomaatti tuoda suun täyteen makuja.

Keittiöntervehdys tämäkin. Saimme eteemme valkoisen kiiltävän jääpallon, jota tarjoilija alkoi sulattamaan tohottimella ja sisältä löytyi pienenpieni mätiherkku jääpedillä. Hieno ja yllättävä kokemus!

Tuo vasemmalla oleva voikartio: parasta voita mitä olen ikinä syönyt. 

Bordier butter is from France, Bretagne region and is made by Jean Yves Bordier. Only the best quality milk is gathered, aged for 3 days before turning into rich cream and 36 more hours before mixed into butter. Butter is lightly salted and has flower, nut and earth notes in taste. It is handmade by old traditional methods. The gourments claim that it it the best butter in France and even in the world. This butter is not a condiment, but the main attraction. 

Ravintola Vincents leipoo leipää myös joka päivä. 

Every day we knead flour with water, natural yeast and salt. The natural yeast is 27 years old from the Tishbi Vineyeard in Israel. 

Punaviinimarjasorbettitikkarit valmistettiin pöydässä -200 asteisen levyn päällä. Tikkarit raikastivat suun ja suorastaan sulivat suuhun kuin hattara.

Kyyhkyä kahdelle. Täydellinen kypsyys, upea kastike ja lisukkeet.

Aterian kruunasi paras syömäni jälkiruoka ikinä: valkosuklaaomena. Rapea valkosuklaakuori, sisällä mm. omenahilloketta ja valkosuklaata. 

Kun joskus harvoin ruoka yltää sille tasolle, että tekee mieli itkeä onnesta, niin täällä olisi tehnyt mieli tirauttaa pari onnenkyyneltä: kaikista näistä mauista, tuoksuista ja vaivannäöstä, ideoista, rakkaudesta ruokaan, tarinoista raaka-aineiden takana. Kaikki fokus oli ruoassa. Ruoka oli kaikki. 

Ja vieläkin ihan itkettää kun muistelen miten kaikki oli niin erinomaisen makuista, kaunista ja taiten tehty. En löydä edes sanoja kuvaamaan tätä herkullista synttärimatkan päätöstä. Vincentsin kokonaiskokemuksella elää pitkän aikaa arjessa, joka alkaa pikkuhiljaa hiipimään enemmän ja enemmän eloomme.