Yhdeksäs erikoisviikko menossa! Miten aika onkin mennyt nopeasti? Matkan varrella on ollut kaikenlaisia tunteita kuten varmasti meillä kaikilla. On ollut surua, ikävää, hämmenystä ja vihaakin, mutta yhtälailla iloa, onnellisuutta, kiireettömyyttä, yhteenhiileenpuhaltamista ja kaikenlaista siltä väliltä.
Töiden puolesta on ollut välillä hengästyttävänkin kiireistä ja töitä on tehty tauotta. On opeteltu etäjohtamaan.
On pestyä käsiä, käyty kaupassa hengistyssuojaimen kanssa, soiteltu Zoom-puheluita ystävien kanssa, ja oikeita puheluita on tullut puhuttua valtavat määrät, viestejä on lähetelty satoja jollei tuhansia.
Ruokaakin on tehty ennätysmäärät ja leivottu. Ja syöty.
Kotijumpattukin, mutta sekin into hiipui vähitellen. On vähän liian ahdasta. Kävelylenkeillä olen kuitenkin käynyt - aikaisin aamulla, niin on saanut kävellä väljillä lenkkipoluilla.
Kirjojen luku tyssäsi heti alkuunsa minulta, joka olen suuri kirjojen kuluttuja. Tänään aion kuitenkin mennä lähikirjastoon maskin kanssa hakemaan kirjan tai pari, ja kokeilla josko lukeminen alkaisi sujumaan. On ollut keskittymisen kanssa vaikeuksia. Lehtiä ja blogeja olen lukenut. Ja katsonut sarjoa, uutisia, aamu-tv:n lähetyksiä ja lähes kaikki A-studion lähetykset.
On käytetty vain kaikenlasia mukavia kotiasuja, niissä on käyty kaupassa ja apteekissa, koiralenkillä. Ilman meikkiä, pipo päässä. Onneksi on myös lippikset ja aurinkohatut kun ilmat lämpenee, koska kampaajalle en ole vielä uskaltautunut. Farkut olen sentään vetänyt jalkaan kun olen käynyt yksin toimistolla, vaikka verkkareissa olisi hyvinkin voinut mennä.
Turnausväsymystäkin on ollut ilmassa. Milloin tämä loppuu? Vai loppuuko koskaan? Onko tämä nyt uusi normaali? Mahdollisesti. Kesän yli etätyöskennellään. Eikä ehkä nähdä vielä pitkään aikaan ketään livenä. Muuta kuin ovenraosta. Onneksi on mökki. Siellä on voinut rentoutua kunnolla, ei ole tarvinut desinfioida käsiä koko ajan, on saanut nukkua kuin tukki, elää omassa mökkikuplassa unohtaen hetkeksi kaiken muun.
Kyllä se tästä taas. Elämä jatkuu, tosin vähän erilaisena. Mistään en haaveile, paitsi siitä että me kaikki pysyisimme terveinä. Tai haaveilin vielä hetki sitten muustakin, mutta sekin iso haave on totetutumassa pian. Ulkomaanmatkoista en haaveile enää. Nyt riittää oma mökki. Ja puutarhanhoito, ehkä jokin muukin käsillätekeminen olisi kivaa, kunha tässä vielä jokunen aika päästään eteenpäin.
Kaikki hyvin siis ja eteenpäin porskutellaan päivä kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti