Kuka minä olen?

Päivi haastoi minut blogissaan kertomaan asioista aiheella "Kuka minä olen". Ehkä en tiedä itsekään sitä, mutta tästähän sitä voi samalla oppia jotain uutta asioita pohtimalla. 

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Halu kirjoittaa ja tuoda valokuviani muidenkin nähtäville. Halu pohtia asioita, joskus jopa päiväkirjanomaisesti. Halu dokumentoida tiettyjä asioita. Toisen blogini  perustin syystä että kaverit kyselivät meillä syömiensä ruokien reseptien perään ja jossain vaiheessa totesin, että helpoin tapa jakaa niitä on blogi, tosin ko. blogi on nyt määrittelemättömän pituisella tauolla. :)

2. Onko blogisi muuttunut paljon alkuajoista ja jos, miten?

Ei, vielä ei ole ollut tarvetta muutoksille, kun olen pitänyt tätä blogia vasta viime keväästä. Sisältö ei ole niin tarkkaan rajattua kuin olin ensin ajatellut, mutta kaikesta kauniista kirjoittelen.

3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?

Hienoja kuvia, sopivan pituisia tekstejä, hyviä vinkkejä ja kokemuksia asioista ja paikoista, henkilökohtaisuutta sopivassa määrin.

4. Lempielokuvasi ja - kirjasi?

Tämä oli vaikein kysymys! :) Parhaita leffoja, tai ainakin rentoa viihdettä on leffat: Pretty Woman ja Notting Hill - syystä, että antavat uskoa että unelmat voivat toteutua kaikesta huolimatta. Parhaita kirjoja: Cecilia Samartinin Peregrino-trigologia ja ruotsalaiset rikosjännärit, kuten Camilla Läckbergin kirjat.

5. Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?

Liittyy ehkä työhön...ja kroppa voisi olla paremmassa kunnossa!

6. Piirre, josta olet ylpeä itsessäsi? Entä vähemmän ylpeä?

Upean tyttären kasvattaminen maailmankansalaiseksi on ylpeyden aihe. Vähemmän ylpeä olen huonosta itsekuristani kuntoilun suhteen!

7. Suurin muutos elämässäsi?

Tyttären lähteminen vaihto-oppilaaksi kymmenen kuukauden ajaksi. Ikävä on!

8. Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?

Elämää ei pidä aina ottaa niin vakavasti, tee rohkeampia päätöksiä ja älä murehdi liikaa. Elämä kantaa!

9. Kolme asiaa joista iloitset nykytilanteessasi?

Vapaus työssä, oma lisääntynyt aika ja rohkea tyttäremme maailmalla!

10. Mitä odotat tulevaisuudelta?

Uusia haasteita, iloa, positiivista tunnelmaa, hyviä fiiliksiä...

11. Mitä haluaisit toivottaa blogisi lukijoille?

Pitäkää huolta toisistanne!

Kaikki halukkaat bloggaajat voivat ottaa haasteen vastaan!

Tuorepuuro

Vaihtelu virkistää - myös aamiaisella!

Tein pitkästä aikaa tuorepuuroa. Helppoa ja hyvää, kunhan muistaa tehdä sen illalla valmiiksi. 

Hyvän perusohjeen runko on seuraavanlainen: 1 dl kaurahiutaleita +1 dl nestettä, tykkään käyttää mantelimaitoa, mutta voit käyttää vettä, maitoa, kookos- tai soijamaitoa, piimää jne + 1 dl massaa eli esim luonnonjogurttia, rahkaa, raejuustoa, banaania, pakastemarjoja + 1 rkl makuainetta eli esim vaniljaa, kanelia, pähkinärouhetta, kaakaojauhetta tai suklaanibsejä. Kaikki vain kauniiseen aamiaiskippoon varovasti sekoitellen ja kelmun alle jääkaappiin yön yli "kypsymään". Aamulla päälle vielä tuoreita marjoja tai hedelmiä. Itse laitan myös aina hunajaa muun makuaineen lisäksi.

Kuvan annoksessa kaurahiutaleiden lisäksi mantelimaitoa, banaania, makuna kanelia ja hunajaa, päällä aamulla lisättynä tuoreita pensasmustikoita. Tein annoksen Turun Aveliasta ostettuun kulhoon, mistä kerroin jo aiemmin. Ruoka maistuu vielä paremmalta kauniista astioista tarjoiltuna. 

Ihania aamuja kaikille!

Huolet ja murheet - elämä kaikilla mausteilla

Olen sellainen etukäteen huolehtija ja murehtija, kovastikin. Mietin aina mitä voi tapahtua huomenna tai ensiviikolla, parin kuukauden päästä tai vuoden kuluttua. Mitä voi tapahtua missäkin tilanteessa, mitä kenellekin voi tapahtua. Tämä tapa on todella kuormittava ja siitä olisi hyvä päästä eroon. Tapa vie kauheasti energiaa. Olenkin nyt yrittänyt löytää tapoja päästä siitä eroon tai ainakin vähentää ylenmääräistä etukäteen huolehtimista ja murehtimista.

Liikunta tuntuu auttavan parhaiten. Liikunta tuntuu olevan lääke moneen muuhunkin asiaan. Liikunnasta tulee hyvä olo, sekä henkisesti että fyysisesti. Saan nukuttuakin paremmin kun olen liikkunut päivän aikana niin, että olen saanut hien pintaa ja hengästynyt. Varsinkin pahimman ahdistuksen aikana liikkeelle lähteminen helpottaa, silloin riittää ihan kävelylenkkikin joko yksin tai terapiakävely ystävän kanssa.

Murheet voi jakaa kahtia, niihin joihin voin vaikuttaa ja niihin joihin en voi vaikuttaa. Ne, joihin voin halutessani vaikuttaa, on parempi hoitaa heti alta pois ja niihin joihin en voi vaikuttaa, yritän olla vatvomatta niitä. Yritän sanoa itselleni että huolehtiminen ei auta mitään, jätä murehtiminen siihen tilanteeseen kun oikeasti on aihetta murehtia jotain. 

Täytyisi antaa elämän kantaa, mietin liikaa tulevaisuutta. En voi tietää mitä tapahtuu 15 minuutin kuluttua.  Pikkuhiljaa pitäisi oppia että en voi huolehtia tulevaisuuden tapahtumista ja alkaa luottaa siihen että, elämä kantaa. Tämä vaatii kyllä harjoittelua ja tahtoa.

On vain tämä hetki, ja siitä pitäisi osata nauttia!

Mä annan sut pois

Kahdenkymmenen vuoden päästä harmittelet enemmän asioita joita jätit tekemättä, kuin niitä joissa epäonnistuit. Joten irroita köydet ja purjehdi ulos turvallisesta satamasta. Etsi. Unelmoi. Ja löydä. (Mark Twain)

Hyvää matkaa, rakas tyttäremme! Tie on auki kuljettavaksesi.


Mä annan sut pois  - ainakin hetkeksi :)


ps. tyttären vaihtovuotta voi seurata hänen blogistaan France by Maria 
http://marianvuosiranskassa.blogspot.fi/

Stadin Puutarhuri ja härkäpavut

Niin lähellä, mutta en kertakaan ollut käynyt! Siis Stadin Puutarhuri.  Ennen paikka oli ihan kotimatkan varrella, eikä sinne nytkään pitkä koukkaus ole. Toinen ystävä on ollut siellä jopa työharjoittelussa opintoihinsa liittyen, enkä edes silloin saanut aikaiseksi pysähtyä siellä. Voi minua! Nyt kun toinen ystävä ilmoitti tulevavansa jopa ihan toisesta kaupungista asti härkäpapuostoksille sinne, niin pääsin minäkin paikalle. 

Vihanneksia ja kukkia!

Maalaismaisemaa kymmenen minuutin päässä keskustasta!

Kurpitsaa kasvamassa; tosin myyjät kertoivat että kurpitsat eivät ehdi kasvaa tarpeeksi kokoa kolean alkukesän takia!

Mahtavaa lehtikaalia! Enpä tiennyt ennen että se kasvaa tuollaisen varren varassa. On se hyvä käydä välillä katsomassa mistä se ruoka tulee.

Ruskeita kanoja!

Ja sitten niitä härkäpapuja, joita menimme sieltä ostamaan. Mahtavan pulleita luomuhärkäpapuja. Ja siis kaikki siellä tilamyynnissä olevat vihannekset ovat luomua.

Tässä ohjetta härkäpapujen valmistamiseen. Avaa palot ja irrota pavut. Pavuissa on vaalea, vahamainen pinta. Keitä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Keittämisen aikana pavut muuttuvat lähes valkoisiksi. Pullauta valkoisen kuoren alta vihreä papu ulos.

Pilko valkosipulia. Sulata voita pannussa, lisää kypsät vihreät härkäpavut pannulle, sekoittele hetki ja lisää valkosipulisilppu. Pyörittele pannussa vain sen aikaa, että pavut saavat makua ja lämpenevät uudelleen, eli muutaman minuutin. Mausta sormisuolalla ja halutessasi pyöräytä pari kierrosta mustapippuria päälle. 

Nauti sellaisenaan tai melkein minkä tahansa ruoan lisukkeena. Tuon verran tulee syötävää härkäpapua puolesta kilosta palkoja! Hyvää oli ja ohjeen tähän herkkuun antoi ystäväni, joka sai minutkin vihdoin Stadin Puutarhurin tiluksille ostoksille. Kiitos!

Syksyn viileneviin iltoihin

Hankin Turun reissulla sisustusliike Aveliasta musta-valkoraidallisen säilytyspussukan, jonka saisi tarvittaessa vaikka seinälle roikkumaan kahvasta. Meillä oli ennestään kolme vaaleaa torkkupeittoa parvekkeella viileneviä syysiltoja varten, kaipasivat vain säilytintä. Yksi torkkupeito, erilainen kuin nämä, on aina parvekkeen sohvan käsinojalla, mutta nämä kolme on tarkoitettu lähinnä vieraita varten, joita toivottavasti ehdimme kutsua syksyn aikana paljon kyläilemään, kun koti alkaa olla siinä mallissa, että haluaa jo kutsuakin ystäviä käymään.

Helteet tuntuvat olevan nyt menossa ohi, joten kohta lienee käyttöä näillekin!

Ruissalo ja ravintola Mami

Ensin piti suunnata viikonloppureissulle Tampereelle ystäväpariskunnan kanssa, mutta siellä oli hotellit täyteen buukattuja, joten päädyimme sitten Turkuun. Sää oli mitä ihanin! Meidän naisten piti kierrellä useimmissa sisustusliikkeissä, mutta ehdimme vain käydä yhdessä, josta jo kerroinkin. Aveliassa käynnin jälkeen suuntasimme Ruissalon huvila-alueelle, jossa en ollut aiemmin käynnyt ja oli todella kiva nähdä huvilat lähietäisyydeltä, kun olen nähnyt ne vain laivasta kerran jos toisenkin. Teimme siis leppoisan kävelylenkin, miesten ollessa omissa automenoissaan, ja nautimme elokuun lämmöstä.

Ihania portteja ja uimakoppeja!

Aivan suloinen pikkukahvila Ruissalon rantaraitilla, jota piti hauska vanha papparainen varmasti enemmän omaksi ilokseen kuin tienatakseen. Juttua riitti puolin ja toisin. Ja mitkä näkymät laivaväylälle!

Jokilaivojen ja skumppien jälkeen suuntasimme illalliselle ravintola Mamiin, kun miehetkin olivat saapuneet omista menoistaan. Alkuun herkuttelin lihatartarilla ja piparjuurikastikkeella. Paras tartar aikoihin ja vielä kaunis annoskin!

Pääruoaksi söin paahdettua häränkylkeä ja tummaa kanttarellikastiketta. Annos oli ihan hyvä, mutta ei mikään huippusuoritus. Nälkä kyllä lähti viimeistään tässä vaiheessa!

Mutta tokihan oli vielä tilaa jälkiruoalle: vaniljapannacotta ja kesän marjoja. Hyvää oli, mutta kuitenkin pikkuisen liian iso annos. Pieni makea riittäisi minulle!

Kiva reissu, paljon tuli nähtyä uutta Turun seudulla, nautittua helteisestä päivästä, juteltua, naurettua! Näitä pikkulomasia lisää.