Oih, mikä ihana yllätys saada ystävältä pimeänä sunnuntai-iltana pikkujoulukuusi, jonka hän oli itse kaivanut maasta maalla. Kuusen tuominen ja itse kuusi toivat valoa ja toivoa viikonlopun ikävien ja raskaiden tapahtumien jälkeen.
Asettelin valkoisen ruukun pohjalle kiviä ja siihen sitten vain kuusi veteen. Siinä menikin tovi kun etsin ihanalle pikkukuuselle paikkaa.
Kuusen alle pähkinöitä, manteleita ja nameja...
Kuusen juurelle pari äidin tekemään blingbling-palloa...
Yhdet valot ovat etsineet paikkaansa ja nyt löysin niillekin paikan makuuhuoneen peilin ympäriltä.
Pikkujoulutunnelmaa pimeän keskelle!
Oih, mäkin olen himoinnut pikkukuusta kotiin ja muistellut kaiholla aikoja jolloin niitä vietiin mökiltä ystävienkin iloksi. Olet ollut ajatuksissani tiiviisti viime päivinä...
VastaaPoista❤️
PoistaMuistatko kun lenkillä puhuttiin kuusista, isoista ja pienistä; no nyt on ainakin pieni, ison pohdinta jäänee viime metreille.
Muistin ja muistan :)
Poista