tiistai 26. helmikuuta 2019

Lunta tulvillaan oli mökin piha












































Mikä luminen yllätys meitä odottikaan mökillä toissa viikonloppuna. Toki tiesimme että lunta on paljon kun olin naapureille sinne soittanut ja tilannut lumenaurauksen tontinrajalle saakka, mutta siitä sitten alkoikin käsipelillä polkujen raivaaminen. Lunta oli 40-60 senttiä ja se oli painavaa lunta. Meillä oli vain yksi lumilapio ja lumikola, jolla ei tuossa lumimäärässä ollut mitään virkaa. Ei muuta kuin kassit ja tavarat autosta aitan terassille, joka oli lähin mihin pääsimme kahlaamalla polvia myöten lumessa ja mies lähti lumilapion metsästykseen. No, viimeisen lapion sai kierrettyään neljä kauppaa.

Sillä aikaa minä olin raivannut polun tai vallihaudan kuten me sitä kutsuimme aitalta huussille. Siinä vaiheessa otin pari kassia ja raahauduin niiden kanssa mökkiin, jotta sain lämmöt ja jääkaapin päälle sekä koiralle ja itselleni juotavaa. Tiesin sisällä olevan Cokis Zero -tölkkejä ja ah miten se maistuikaan hyvältä, vaikka yleensä en edes juo limua, ja vesipulloni olin jo tyhjentänyt. Sillä aikaa mieskin oli tullut löytämänsä lumilapion kanssa ja alkoi kaivaa autolta polkua aitan ja huussin risteykseen. Minä aloin tulla mökiltä kohti saunaa ja aittaa. Yhteensä meiltä meni aikaa 2,5 tuntia ilman sen kummempia taukoja. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja pakkasta oli muutama aste.

Mies kiipesi vielä aitan katolle pudottamaan lumet, minä aloin saunanlämmityspuuhiin ja kaivoin tieni vielä rantaan, jotta saimme hakattua avannon saunavettä varten. Yhden kerran olin luovuttaa kun lapion kahva osui otsaani. Siinä vaiheessa alkoi väsymys jo painaa, mutta saunan piipusta tullut ihana savuntuoksu antoi toivoa, että kyllä tämä kaikki ahkerointi on vaivan arvoista.

Lopulta kaikki kassit oli saatu sisälle, tavarat paikoilleen ja rauha maassa. Saunakin alkoi olla lämmin, vedet kannettu ja lyhdyt palamassa. Ei muuta kuin saunaolut lumihankeen, jossa se pysyi kylmänä ja itse sujahdimme lämpimään saunaan. Kyllä kannatti! Ja mikä parasta, tiesin nukkuvani seuraavana yönä kuin tukki. Aamulla oli levännyt ja raukea olo, kroppa sopivan "kipeä" ja onnellinen olo.

Kyllä mökkeily on talvellakin ihanaa, vaikka omat haasteensa siinä on. Unohtumaton kokemus!




2 kommenttia:

  1. Aivan parasta ja antoisinta hyötyliikuntaa tuo lumenlapiointi <3 Ihania tunnelmakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kyllä on, varsinkin kun sitä ei ole pakko harrastaa joka päivä ennen ja jälkeen työpäivän. ;) Kiitos, tunnelmaa oli, mutta kyllä muutaman kerran sanoin "oispa jo kesä"! :)

      Poista